Tällä kertaa otsikko on Fall Out Boyn It's Hard To Say "I Do" When I Don't -kappaleesta. FOB'lla on sairaan nerokkaita sanoituksia ja kappaleiden nimiä ja tästä saamme kiittää (*kröhöm*) ylijumalaani (*kröhöm*) Pete Wentziä (voisin vielä kertoa pitkät tarinat Patrickin lauluäänestä ja Joen sekä Andyn soittotaidoista ja KAIKESTA, mutten jaksa).
Hmmh elämä on ollut tosi jänskää lähiaikoina.
Meillä on remontti, joten kaikki on koko ajan ihan sekaisin. Onneksi meillä on aikuisista vain äiti jopa päivä kotona, saadaan kerrankin viettää aikaa äidin kanssa, kun ei olla saatu about moneen vuoteen (IHAN TOSI).
On sinällään ihan kivakin olla mukana näissä joissain jutuissa, mutta toisaalta lievästi kyrsii kun kaikki on sekaisin ja mikään ei toisinaan edisty.
Nyt meillä on kaadettu tuossa osa yhdestä seinästä, keittiökaapit otettu pois seiniltä, tavaroita viety pois ja laatat otettu muurista irti. Nämä on yhden viikon aikaansaannoksia. Remontti etenee oikeasti aika hitaasti, mutta annetaan se anteeksi, kun sitä on ollut tekemässä oikeastaan vain äiti. Nyt sitten naapurikin on ihan ilolla mukana projektissa. :'D
Ärsyttää kyllä, kun haluaisin valvoa yöt (paras aika vuorokaudesta), mutta kun en saa sekoitettua unirytmiäni tuon remontin takia. Koko ajan ollaan jossain menossa, niin ei saa nukkua. Tai toinen on se, että kuuluu kamalaa pauketta tai vastaavaa. Eilen heräsin siihen, kun tuota seinää purettiin ja tänä aamuna huomasin ilokseni, että yay, kaikki puhe kuuluu nyt yläkertaan paljon selvemmin (tiedän, mun sarkasmini on hyvin hämärää).
Nyt ihmisiä taitaa ärsyttää, että he yrittävät nukkua ja minä dataan, mutta keksin kirjoittaa tänne. :'D
Ai niin, tuli muuten mieleen, että käytimme sitten sitä XBOXia pelineron serkkuni luona, MUTTA hän ei saanut sitä toimimaan. Ei saanut myöskään hänen ystäväisensä rakkahimmat, jotka ilmeisesti ymmärtävät vielä enemmän pelilaitteiden päälle kuin serkkuni. No, palautimme sen koneen, niin kuin halusinkin. Että tällaista.
Nyt olisi ehkä viisaampaa olla oikeasti omassa huoneessa, mutta tuli aivan pakonomainen tarve kirjoittaa koneella, enkä saa viedä sitä ylös (asshole). ):
Ei huvita rasittaa käsiparkaanikaan, ei jaksa kirjoittaa käsin.
Hioin muuten tänään sellaisen ruokapöydän "pitkän" penkin hiomakoneella. Olihan se lievästi aikamoisen jännää. Tuntui samalta kuin se, kun lasket potkulaudalla Kalajoen hiekkasärkillä teitä alas. Käsissä siis. Tärisitärisitärisi ja kun lopetti aina hetkeksi, sai huomata, että KAPPAS minäkin tärisen. Sitten sellaisessa on muitakin mukavia puolia. Tuli niskat ja selkä kipeäksi (tosin niskan kipeys on _osittain_ himodatauksen syytä) ja oksetti ja oli pää kipeänä ja kaikkea. ): Mutta
kyllä se sitten loppui. Tärisin muuten jo ennen kuin aloitin edes sitä pankin hiomista, koska olin ollut juuri tässä koneella ja "velipuoli" (no D44 en tiedä, miksi pitäisi kutsua) tuli istumaan tuohon vastapäätä ja mua alkoi naurattamaan ihan sairaasti, mutten viitsinyt nauraa. Sitten pidättelin naurua ja tärisin, oli joo traumaattista. En tykkää, kun alkaa aina naurattamaan väärissä tilanteissa. Varsinkin niissä tosi vakavissa, esimerkiksi joku on loukkaantunut tai KUOLLUT niin mua alkaa naurattamaan aivan kamalasti. En voi sille mitään, en kestä kun ihmiset ihan vakavissaan selittää jotain tosi surullista. Onneksi kuulin, että eräällä ystävällä on aivan sama vika. :''D
Nyt noista ystävistäni rakkahista (not) toi ihanin (not) nukahti viimein. Tai ei siihen mennyt edes kovin kauaa. .___. Mutta kuitenkin, voin datailla iloisemmin mielin. Paitsi niskaan sattuu todella kivasti, mutta auttaa, jos istuu suorassa. Niimpä minä istun suorassa, kuten oikeasti kuuluisikin istua.
Aloitin muuten tänään kirjastossa lukemaan Sieppari ruispellossa -kirjaa. Se oli todella hyvä, ainakin sivulle 29 asti, jonne pääsin, ennen kuin ala-aste aikainen opettaja tuli palauttamaan kirjoja ja minä liukenin vähin äänin pois paikalta. Huomasin kyllä, mitä paras kaverini tarkoitti sillä, että kaikki Frerardin kirjoittajat ovat varmaan lukeneet sen kirjan, (onhan se Gerardin lempikirja) koska niin monet ficit on kirjoitettu samantyylisesti. Onneksi rakastan sitä kirjoitustyyliä, jos nyt omia kirjoituksiaan voi niin arvostella, niin väitän itsekkin kirjoittavani aika samalla lailla, laadusta en sitten mene niinkään vannomaan, että on yhtä hyvää tekstiä (kun ei ole).
Käytiin oikeastaan Mamma Miassa syömässä ja kaveri tuli sitten sinne. Muut tyypit lähtivät sen jälkeen terveyskeskukseen, niin me lähdettiin pyörimään kylälle. Kävin ostamassa uudet tennarit (my love) ja sen jälkeen kävimme Seppälässä. Sieltä suuntasimme sitten kirkon pihalle juttelemaan, kun kaverin vanhemmat oli hautajaisissa ja heidän auto oli sitten siellä kirkon pihassa. Sen jälkeen sitten
suuntasin sinne kirjastoon yksikseni. Oli muuten aika jännä lukea ilman laseja (koska olen vannonut, etten käytä väliaikaislasejani julkisesti, pidän sen ... vannomukseni). Välillä näki ihan selvästi ja välillä se teksti oli suunnilleen ihan höttöä, sanoista ei meinannut saada mitään selvää, mutta silti luin vain eteenpäin, pitihän siinä yrittää näyttää mahd. luontevalta. :'D
Voisin mennä ihan oikeasti kirjoittamaan jotain erittäin syvällistä omaan huoneeseeni yläkertaan.
PS. Kuvista kiitän finfanfunin Emiljaa, jonka avoja ylipalvon. (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti