Good morning!

Kello on tosiaan puoli kahdeksan aamulla, enkä ole nukkunut viime yönä sekuntiakaan. Havahduin joskus viiden aikaan, että olen tainnut pelata Simsiä ja lukea fanfictionia koko yön. Näin käy siis nykyään ... aina.
Nyt kuitenkin päätin viimein oikeasti ottaa asiakseni ton unirytmin muuttamisen ja ajattelin valvoa seuraavaan iltaan asti. Saa nyt vain nähdä, että kuinka tässä onnistun, sillä MUA VÄSYTTÄÄ.

Olin toissapäivänä Anulla oikeastaan koko päivän (koska minun päiväni alkoi kello kolme hmmh). Juteltiin vähän kaikenlaista, kuvattiin Anulle uusi profiilikuva ja Anun kisuli, Tiikeri, tuli kotiin (tämä on tärkeä ilmoitus, se on ollut kaksi kuukautta omilla teillään). :---)

 Anu hihkaisee jos tahtoo tämän pois täältä, en ala soittelemaan sulle kun nukut tähän aikaan. :'D

Huomaa kyllä, kuinka suuri laatuero sinällään instagramin kännykkäkuvilla ja järkkärin kuvilla on, sillä olisin kerennyt ladata varmaan 20 instagram -kuvaa sinä aikana, kun latasin nuo kaksi järkkärikuvaa tänne. Ei siinä, tietenkin suosin enemmän parempi laatuisia kuvia!

Tän päivän oon suunnitellut viettäväni tosi ahkerasti yhtäkkiä maagisesti jälleen toimivan The Sims 3'sen ja ficcien parissa, kuten tuo yökin meni. Ainakin siinä on semmoista tekemistä, ettei niitä vain malta lopettaa ja näin ollen en nukahda. :--D

Ihan vain vinkkinä, älkää sekoittako unirytmiänne kesälomalla. Älkääkä varsinkaan arkena. :---D

Hyvää juhannusta!

Mulla tämä varsinainen juhannuspäivä on mennyt ihan mielettömän tylsissä merkeissä, nukuinkin kolmeen. Sille kyllä löytyy puhtaasti selityksenä se, että tulin vasta myöhään yöllä kotiin Piipulta, jonne menin muka käväisemään joksikin aikaa, mutta sinne sitten eksyi muutakin porukkaa ja Piipu keksi, että grillattaisiin, tosin lopulta Tare grillimestaroi siellä, sillä nähtävästi miehet kuuluvat keittiöön niiden naisien sijaan. Tän lisäksi soiteltiin Piipun kanssa, tuijotettiin telkkarista juhannusjunaa (koska olihan se hirmu jännää ... not) ja juteltiin, oli oikeesti ihan rento juhannusaatto. :)

Siinä on taas pienoista kuvamateriaalia hieman yli viikon takaisesta auringonlaskusta. Tässä taas näkee, kuinka paljon tykkään taivaasta valokuvauselementtinä, auringonlaskut ja -nousut on vain ihan hirmuisen nättejä.

Sain nyt viimein tuon mun uuden soittimen (en tiedä, miksi sitä voisi kutsua, vähä niinku mp3-soitin, mutta siinä on android ja näin...) ja alan tässä nyt siirrellä siihen biisejä.
Toivottavasti teillä kaikilla on kiva juhannus!

PS. Billy Talentin keikan jälkeen tykästyin tähän biisiin jotenkin ihan uskomattoman paljon! 

Did we chase the rabbit into wonderland?

Pitkästä aikaa mun päivissäni oli jotain sisältöä, sillä mikäli Provinssia ei lasketa, olen oikeastaan vain hillunut kotona. Hanna ehdotti viime viikolla, että tavattaisiin, ja täksi päiväksi saatiin sovittua tämä sitten. Lopulta Anu ja Oonakin ajautuivat meidän mukaamme ja mulla oli oikein kivaa. Käytiin muutamassa kaupassa kuolaamassa alennusmyyntejä (kannatti ottaa tosi vähän rahaa mukaan

Kolmikkoa ootellessani lueskelin kirjastossa jälleen Kurt Cobain: Päiväkirjat -kirjaa, tosin oon kyseisen opuksen lukenut aiemmin pariinkin otteeseen. Se on omalla tavallaan tosi mielenkiintonen, vaikkakin selkeästi osa teksteistä onkin kirjoitettu ihan huumepöllyissä. Mun mielestäni kuitenkin Kurt oli tosi mielenkiintoinen persoona ja omalla tavallaan fiksukin, tykkään jopa monista Kurtin ajatuksista. Yksi, joka pisti silmääni, osui hieman yhteen eilisteen ajatusteni kanssa ja tallensin sen sitten kännykän kuviin. Lainaan siitä nyt sitten jonkinlaisen pätkän tähän.

"Mielipiteiden muunteleminen on ilmiselvä yritys todistella älykkyyttä, kuten erheellisten hämärien adjektiivien käyttö on epätoivoista yritystä vilpittömään, mutta jälkeenjääneeseen ilmaisuun (naurettava tapa ilmaisu)."

Ei tässä sillee muuten mitään erikoista, mutta pisti tuo silmään, sillä joillakin on todellakin tapa muunnella mielipiteitä osoittaakseen älykkyyttä, yrittääkseen miellyttää muita ja saattaakseen itseään parempaan valoon. Aloin vain miettiä, että joskus muinoin tein tätä välillä itsekkin ja häpeän näitä joitain hetkiä, vaikkei kukaan niitä varmaan muistakkaan (en edes minä mitään kunnon hetkiä). Minun mielestäni jokaisen kannattaisi vain pitää kiinni omasta mielipiteestään, mikäli todella kerran on jotain mieltä. Ei kannata yrittää mielistellä muita tai yrittää vaikuttaa fiksummalta, vaan olla oma itsensä, silloin ihmiset pitävät susta enemmän (ainakin kaiken järjen mukaan tämän pitäisi mennä näin). Kaikesta ei voi tietää kaikkea, eikä kuulukkaan. Tietenkin jokainen voi muuttaa mielipiteitään, muttei sitä pidä tehdä muiden vuoksi. Jokainenhan meistä silti elää itseään varten.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun tämä kirja saa mut miettimään tällaisia asioita, sinällään suosittelen sitä jos kiinnostaa jollain tasolla edes tutustua Kurt Cobainiin vähän enemmän. 

Unohdin kamerani iskälle viime viikolla, enkä ole siellä käynytkään sen koommin (tänään olisin todellisuudessa halunnut mennä sinne, mutta äiti totesi, että minun täytyy siivota talo, joten pitää olla vielä täällä). Tämä fakta ei ookkaan loppujen lopuksi haitannut mua niin paljon kuin vois kuvitella, sillä oon alkanut kuvata enemmän  kännykällä. Alan pikkuhiljaa koukuttua Instagramiin, vaikka aluksi pidin sitä ihan idioottimaisena sovelluksena. Jos joku tahtoo mua siellä seurata, siitä vain. Löydyn nimimerkillä mcrway , tämä varmaan tulikin kaikille yllätyksenä. :')

Voi että, oon nyt tykästynyt oikeasti ihan hirmuisesti Exampleen. Jos joku tahtoo kesällä vähän popittaa, kannattaa kokeilla Examplea! Myöskin, jos on joskus mahdollisuus livenä nähdä hänet, menkää katsomaan, en usko, että todellakaan katuisitte!

What's my age again?

Aloin ihan tosissani tässä pohtia, että missä vaiheessa oon periaatteessa taantunut näin paljon. Oon aina pitänyt itseäni kohtuullisen fiksuna, hyväkäytöksisenä ihmisenä. Kohtuullisissa määrin sivistyneenä ja jollain tavoin luovana. Nyt enää pitkään aikaan musta ei ole tuntunut tältä. Oon itseasiassa keskustellut tästä parin kaverin kanssa myös ja Anun kanssa tulin tulokseen, että ala-asteella me oltiin monia muita kypsempiä (tietenkin mekin oltiin välillä tosi typeriä ja lapsellisia + en tarkoita, että me silti oltaisiin oltu ketään parempia), yläasteella tätä samaa tunnetta ylläpiti se, että meidän luokkamme ns. pahin junttiluokka ja tietyllä tasolla minä ainakin tunsin itseni sivistyneemmäksi kuin monet näistä tyypeistä ja enemmän tätä tunnetta pönkitti se, että pärjäsin yhtenä parhaimmista äikässä ja englannissa, elikkäs suosikkiaineissani.

Yhtäkkiä lukiossa kaikki on ihan toisin. Tuntuu, että monet ovat mua paljon fiksumpia ja lahjakkaampia koulussa. On päässyt kaltaistensa pariin, sellaisten joukkoon, jotka pärjäävät yleisesti esimerkiksi koulussa joko yhtä hyvin tai paremmin kuin minä. Se oli kai jonkinlainen pudotus maanpinnalle. Kaiken lisäksi en ole enää innostunut englannin tunneista, sain siitä viime vuonna kaksi kasia ja se oli mulle tosi pettymys. En vain tule millään toimeen meidän opettajan kanssa, tajusin vastikään olleeni koko vuonna enkun tunneilla korkeintaan kuuden viikon ajan, loput suoritin itsenäisenä ja se osittain vaikutti mun osaamiseeni, mutta väitän kyllä, että vikaa löytyy myös opettajastamme (olkaa vain sitä mieltä, että yritän heittää syitä toisen niskoille). Äidinkielikään ei innosta mua enää ihan samalla tavoin kuin ennen, pidin niin paljon meidän yläasteen opettajasta, että en jotenkin viihdy toisen opettajan tunneilla samalla tavoin. Tässä aineessa mun numeroni eivät kuitenkaan ole oikeastaan laskeneet mihinkään, ainakaan vielä.
Onnistuin jossain vaiheessa ekaa lukiovuotta nostamaan keskiarvoni "jopa" 8.2'een, mutta nyt onnistuin pudottamaan sen vain hieman seiskan yläpuolelle, ihan tuosta vain. Oon ihan oikeasti alkanut epäillä, että mulla on jokin keskittymishäiriö. Vaikka kuinka yritän, en pysty keskittymään esimerkiksi kokeiden lukuun. Ois ihan mielenkiintoista käydä testaamassa tää jossain, mutta äitikulta ei hyväksy ajatusta siitä, että ehkä en olekkaan normaali, ehkä minussa onkin jokin vikana. Isäni taas tuntuu tukevan teoriaani.

Ehkä eniten kaikessa mua häiritsee se, etten lue enää juuri mitään. Tai no, olen palannut fanfictionin pariin, enkä tiedä, onko se niin kovin hyvä asia. Kehittäähän se toki englannin sanastoani, mutta se sanasto on kovin hyödytöntä loppujen lopuksi englannin tunneilla. Nyt jokin aika sitte aloitin lukemaan Nancya jälleen kerran, mutta mun lukemiseni takkuaa, sillä en jotenkin osaa enää tarttua joka ilta kirjaan ja lukea sitä parin tunnin ajan. Alan pikkuhiljaa huomata, kuinka tämä vaikuttaa mun kieliopintuntemukseeni, sillä se oli oikeasti parempi silloin, kun luin koko ajan kirjoja.
Myös ehkä hieman naurettavana lisänä mietin sitä, että jossain välissä kuuntelin Musea ihan koko ajan. Yhtäkkiä olen palannut kuuntelemaan punk rockia, plus alkanut yhtäkkiä kuunnella jotain outoja popituksia ja jotain Bring Me The Horizonia. Muse edusti mulle jonkinasteista sivistystä, musiikillista lahjakkuutta, teatraalisuutta... Mitä esimerkiksi Blink-182 edustaa mulle? Pääasiassa ehkä hauskanpitoa, ääliöhuumoria ja jonkinmuotoista teineilyä. Enhän toki ole lakannut Musea kuuntelemasta tyystin, mutta tuntuu hassulta, että sen jäkeen siirryin tähän.

Yks suurimpia syitä tähän taantumiseen tuntuu olevan ehkä internet. Ennen vaivauduin kirjoittamaan joka paikassa lähes tällä tavoin, käyttäen isoja alkukirjaimia ja kaikkea. Nykyään mun keskusteluni kavereiden kanssa, tumblrissa ja muuallakin on lähes tällaista "omg oikeesti ET OO TOSISSAS LOL MITÄ HITTOO!"   ja jossain syvällä sisimmässäni oon vähän pettynyt itseeni. Joskus kauan sitten eräs kaveri sanoi mulle netissä, että tuntuu niinku se keskustelisi  jonku fiksun 17-vuotiaan kanssa. Mulla oli ikää silloin korkeintaan 13 vuotta. Nyt joku vähän tuntemattomampi varmaan kuvittelee keskustelevansa jälkeenjääneen kanssa, jos keskustellaan jostain.

Olenko ainut, josta tuntuu välillä tältä, että vanhetessaan on muuttunut tyhmemmäksi?
Loppujen lopuksi en tiedä, kuvittelenko osittain, mutta tiedän pystyväni parempaan. Oon vain laiskistunut niin paljon, etten saa enää otetta mistään ja en jaksa sivistää itseäni, vaikka todella tavallaan tahtoisinkin. Pitäisi aloittaa tästä jokin projekti ja alkaa taas esimerkiksi lukea.

Lopetan tähän tämän pitkän vuodatukseni, halusin purkaa vähän ajatuksiani yön pimeinä tunteina. :)
Olen muuten pahoillani tän blogin väliaikaisista fonteista, mutta Blogger ei suostu toimimaan, joten en voi just nyt asialle mitään.

We should be happy ever after, happiness and laughter. What a natural disaster!

Nyt on Provinssista kotiuduttu, ihan kiva sinällään nukkua omassa mukavassa sängyssä ja olla välillä rauhassa. Siellä kun oli koko ajan ympärillä satoja ja taas satoja ihmisiä. Keikat oli ihan loistavia lähes kaikki, joita käytiin katsomassa. En oikein osaa päättää suosikkiani Snow Patrolin, Billy Talentin, The Gaslight Anthemin ja Examplen keikkojen väliltä, nuo neljä oli mun ehdottomat suosikkini. Sen lisäksi käytiin katsomassa ainakin Rise Against, Chisu, Apulanta, Nightwish, Amorphis, Poets Of The Fall, Lapko ja Relentless. Slayeriä harkittiin, mutta aika kivasti litistyttyämme Rise Againstissa ja Billy Talentin keikoilla kolmannen rivin paikoistamme taistellessamme siinä, ettei kauheasti innostanut enää isojen bändien keikat. Päätettiin sitten viimeinen päivä The Gaslight Anthemiin, mentiin chillailemaan leirintäalueelle, kunnes purettiin teltta ja lähdettiin tuntikausiksi kaupungille, sillä meidän juna tuli vasta kello 3:05 yöllä.

 Billy Talent (joka on aika obvious taustasta päätellen)

 Example

 Snow Patrol (oli muuten Garyn syntymäpäivä!)

 

 The Gaslight Anthem

Nyt ilmeisesti rankka reissu vaati veronsa, sillä nukuin koko päivän. Tuntuu idioottimaiselta, että muut on menossa nukkumaan ja ite nousin pari tuntia sitten. Oliko kukaan muu muuten Provinssirockissa? :)
En muuten minäkään tykkää kännykkälaadustani, olen pahoillani oikeesti noiden kuvien laadusta. D--:

Paint the walls with my brains.

Yltiöturhautuminen. Oon tuntikausia maannut sängyssä ja yrittänyt nukahtaa. Päädyin lukemaan ja luin Nancya muutaman sivun, Aku Ankkaa tarinan verran ja yhden ficin lähes loppuun saakka.
Iski jännitys ja pääkipu, eikä asiaa auta se, että sänky tuntuu epämukavalta, aurinko paistaa ja täällä on ihan kirkasta ja no, mun sänkyni haisee oksennukselta. :---) Ei mitään tietoa, että miksi, koska as far as I know, kukaan ei ole oksentanut sänkyyni eikä huoneeseeni.
Päätimpä jakaa kanssanne kännykän kautta sitten pari lenkkikuvaa eilisestä Ilonan uittamisesta, vaikka tiedänkin niiden tulevan typerästi tuohon alapuolelle.
Tuo teinimäinen kenkäkuva on School's Outista, jossa hytistiin yhdessä. Hirmuinen ikävä kaikkia!

// Huomasin jälkikäteen, että Blogger on raiskannut mun kuvani taas vaihteeksi, se tekee tätä ainakin Instagramin kuville. Niiden ei oo oikeesti tarkoitus koostua ruuduista.

There is a world inside of me.

Aloin jotenkin mystisesti kuunnella Bring Me The Horizonia, jotenkin aivopesin itseni siihen ja nyt en haluakkaan kuunnella about mitään muuta.

Provinssireissu tulee ihan huimaa vauhtia vastaan, se on jo ylihuomenna. Melkeen tuntuu, että jännittää vähemmän kuin aiemmin, mutta laiskuus tän suhteen iski kyllä, EN JAKSA PAKATA. Musta tuntuu, että oon ehkä maailman laiskimpia ihmisiä. En jaksa nousta aamuisin, en jaksa siivota, en jaksa pakata, en jaksa lähteä mihinkään (enkä jaksa olla koneella), en jaksa tehdä koulun eteen tarpeeksi. Mun pitää jotenkin oikeesti ottaa itseäni niskasta kiinni, mutten osaa. Jos joku on keksinyt jonku keinon tähän, kertokaa toki mullekkin. :D

Sekoitin unirytmini toissayönä niin sekaisin, että hirvittää aikainen herätys perjantaina. Kaksi edellistä yötä olen taas valvonut lähemmäs kuuteen, koska kun alan lukemaan hyvää ficciä, en tahdo lopettaa kesken. En sitten millään. Kaiken lisäksi englanniksi lukeminen on avannut ovia parempiin parituksiin ja tarinoihin, joten lukemista on liiaksikin asti.

Kävin tuossa Anun kanssa uittamassa Ilonaa, Anun koiraa tuolla Malisjoessa. Sain siitä muutaman kuvankin, mutta olen hukannut mun kännykän johdon eikä ne kuvat tule muistikortille (kuvasin tosi kivoja kuvia järkkärilläkin yks päivä, mutta kamera jäi isälle, jes). ;__; Nyt Piipu tulee meille kylään. Viime yönä olin jo ihan epätoivoinen, tuntui, että kuolen yksinäisyyteen. En oo koskaan tahtonut nähdä kavereitani niin paljon kuin viime yönä, iski ihan järjetön ikävä jokaikistä.

Valokuvauksesta tuli mieleen, että tykkään kuvata taivasta, tykkään ihan yleisesti taivaasta. Se on vain niin muuttuva, jatkuvasti erilainen. Auringonlaskut ja nousut ovat ihan mielettömän upeita, revontulet ja taivas ukkosen jälkeen on tosi upea. Mun suosikkikuvani on itseasiassa kuvattu ukkosen jälkeen, ja oon postannut sen ennenkin, mutta I REGRET NOTHING ja julkaisen sen uusiksi. Jälkimmäinen kuva taas on otettu ennen samaista ukkosta.

Lopulta Piipu saapuikin meille, ennen kuin kerkesin kirjoitella tätä loppuun. Oli rento jammailla kitaran kanssa (opin taas vaihteeksi kaikkea uuttakin), käydä pienellä lenkillä ja jutella kaikesta. 

It's always summer in my heart and in my soul.

Odotan ihan malttamattomana, että kesäloma pääsee oikeasti vauhtiin. Olin Saritalla toissapäivänä ja suunniteltiin kovasti meidän Provinssireissua. Sen lisäksi odotan samanlaisia kesäöitä kuin viime vuonna, kun vain lähdettiin esimerkiksi Piipun ja Oonan kanssa ajelemaan skoottereilla keskustaan tai kun Piipun kanssa tehtiin päiväretkiä ja juteltiin syvällisiä sekä typeriä jossain omassa rauhassa.
Eniten viime kesästä kaipaan juuri kaikkia yöllisiä retkiä. :--D Olin Sarpalla usempaan kertaan ja meno oli aina ihan idioottimaista, mutta meillä oli hillittömän hauskaa. Olen vain yksi niistä, jotka sekoittavat mielellään unirytminsä ja valvovat myöhään yöhön heräten sitten siinä puolen päivän jälkeen toistaen tätä sitten koko kesän (ja arkeen palaaminen kirpaisee hirmuisesti).

Hillitön stressini ei kuitenkaan lopu vielä huomisten kokeiden jälkeen, koska alan varmasti stressaamaan, mitä tarvin festareilla ja kuinka kaikki menee ja näin. Tiedän stressaavani kaikkea tämmöistä aina liikaa ja perillä huomaankin, että kaikki oli ihan turhaa ja meno on loistava. :--D

 Tää on meidän riparilta (siitä on kohta kaks vuotta ;___;)

Me tutustuttiin Oonaan ja Piipuun vasta riparilla, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, right? 

 Edustettiin Sarpan ja Janitan kanssa rippijuhlissa. 

Yhtenä kesänä mulla oli kanikin, Helmi. Se sitten koki tosi karun kohtalon, kun joku koira kävi nappaamassa sen matkaansa. )--:

TÄÄ KUVA ON IKIVANHA. Nauroin ihan kuollakseni, kun löysin tän jostain koneen uumenista, koska Miika (hahaa näytän kyllä itsekkin idiootilta) :-------D

Kesäisissä tunnelmissa lavastettiin Anun kuolema pari vuotta sitten (tuo HYVIN AIDON NÄKÖINEN [haha] veri on ketsuppia ja hilloa).

 Tää on aina ollut mun ehdoton suosikki kaikista kuvista, mitä ollaan Anun kanssa otettu. Plus Anukin taitaa olla vähän samalla kannalla. :--D

 Kalajoen matka pari vuotta sitten. 

 PÄKMÄÄNS -miitiksi nimetty tapaaminen seiskan ja kasin välisenä kesänä. Äärettömän söpö kuva. :'D

Silta samaiselta Kalajoen reissulta tääkin kuva.

Tänä vuonna pitää kantaa kameraa paljon ahkerammin mukana, sillä kesäkuvia löytyi odotettua vähemmän. Tietenkin tilanteet ovat muistoissa, mutta olisi hauska saada aina kuvallistakin aineistoa, pitää panostaa siihen tänä kesänä! Tuli hirmuinen ikävä joitain menneitä tilanteita noita kuvia katsellessa, monia päiviä eläisi mielellään uusiksi. :)

I am rusted from the rain.

Kesäloma sitten koitti, mutta missään vaiheessa ei ole ollut semmoinen fiilis, mieluummin melkein palaisin arkeen. Koko ajan keli on mitä masentavin, sataa eikä aurinko paljon pilkistä tuolta pilvien takaa (paitsi tänään vähän). Pikkaisen piristää kuitenkin tieto, että Provinssirock on jo ensi viikolla.

Lauantaina tosiaan saatiin lukion ekan vuoden viimeisen jakson todistukset, ylioppilaat lakitettiin ja käväisin Anun veljen ylioppilasjuhlissa. Oma todistukseni oli ihan onneton verrattuna parin jakson takaiseen 8.2 keskiarvoon. Olin jotenkin onnistunut laskemaan sen 7.1'teen, mutta perjantaina olisikin pienoinen koulupäivä edessä, kun käyn uusimassa historian ja matikan kokeet. Olen lievästi pettynyt itseeni ja inspaa hirmusti lukea näihin kokeisiin! <3
Kuviksen numero yllätti silti positiivisesti, sain kurssin lopulta tehtyä ja opettaja nakkasi minua ysillä. :--D
Nyt tää jokavuotinen lupaus taas: ensi vuonna tsemppaan kaikissa aineissa!

Oon jotenkin vasta nyt muuten havahtunut bändien uusiin biiseihin. Billy Talent julkaisi Viking Death Marchin joku aika sitten, Yellowcard Always Summerin muutama viikko sitten ja All Time Lowlta ilmestyi The Reckless And The Brave perjantaina (istuin keskiyöllä ATL'n kotisivujen countdownissa "10-9-8-7..." ja fanityttöilin koko viime viikon). Vain jälkimmäiseen petyin jossain määrin ja tää vuosi on ilmeisesti ihan loistava näin musiikkiaddiktin näkökulmasta, koska Provinssi ja An Cafe, Green Dayn kaksi uutta levyä, Musen uusi levy, ATL'n uusi levy, Usedilta ilmestyi jo uusi levy... Saatan haljeta onnesta. :--D

Long live us.

Mulla on just nyt yölliset bileet käynnissä, koska keskiyöllä All Time Low julkaisi uuden biisin ja nyt kaikki väsymys katosi mystisesti jonnekkin. :'D En edes oo varma, pidänkö tästä biisistä, mutta se varmaan selviää piakoin.

Huomenna olis koululla ylppärit ja omanki jaksotodistuksen vois hakea.  KESÄLOMA ALKAA. Oon oikeesti jotenkin tosi haikeilla mielin, mutta kiva silti, saan skootterinkin ilmeisesti alkuviikosta, joten näkee kavereita lomalla!
Kesäsuunnitelmia mulla ei oo edelleenkään kuin toi Provinssi. Tälle vuodelle pukkasi muuten toinenkin kiva keikkaylläri, An Cafea olisi tarkotus mennä katsomaan marraskuussa! :3

Tänään oli School's Out, jossa piti käydä perinteisen tavan mukaisesti. Bändit oli oikeesti ihan hyviä ja mulla oli tosi mukavaa muuten, mutta sadetta kesti kivasti koko päivän ajan ja kyseessä kummiskin oli ulkoilmatapahtuma. Siellä sitten porukalla hytistiin kylmissämme ja ehkä pikkasen tuskissammekin, mutta mikäs siinä. :--D Toivottavasti ens vuonna on parempi keli.

Tässä taas turhakepostaus, mutta anyways hyvää kesäloman alkua kaikille! :) Minä tästä jatkan popituksiani ~