I've been thinking lately that I think too much quite frankly.

Katsoin juuri elokuvan Third Star, jossa näyttelee mm. Benedict Cumberbatch (hänet ootte mahdollisesti bonganneet Sherlockina) ja tämä leffa nousi heti mun ykkössuosikkeihini. En kykene käsittämään, miksi mun suosikkielokuviani sattuvat olemaan aina ne, joiden aikana itken silmät päästäni, tähän nyt hyvinä esimerkkeinä Into The Wild ja Brokeback Mountain. Toisaalta tällaiset elokuvat pistää miettimään, joka on todella hyvä asia, esimerkiksi Into The Wild tosiaan muutti jopa mun elämänarvojani, ja se on edelleen mun suosikkileffani koskaan. Tahtoisin lukea kyseisen kirjankin, mutten ole sitä vielä saanut hankittua. Pääpointti tässä piti olla kuitenkin se, että katsokaa Third Star. Toisaalta, what the hell, katsokaa myös Brokeback Mountain ja Into The Wild (aka Erämaan armoille, kait), jos ette ole itseänne niillä sivistäneet.
Mä olen laiskistunut blogaamisen kanssa. Tai yksinkertaisesti: mä olen laiska. Koko tää kuukausi on mennyt ihan pimennossa, en oo jaksanut panostaa juuri mihinkään. Nyt, kun keksin viimein, mitä voisin suunnilleen elämälläni tehdä, tuntuu lukiokin ajanhukalta. En luultavammin tarvitsisi sitä urallani. En osaa selittää teille suomeksi, mitä haluan tehdä, mutta uusi brittiläinen Amerikassa asustava tuttavani auttoi mua kuitenkin keksimään, kuinka pääsen musiikkialalle, vaikken tekisi musiikkia. Onhan tosiaan siellä vähän muitakin ammatteja, kuin tämä iänikuinen muusikko. :--D
Eniveis, voin sentään ylpeänä ilmoittaa, että tänään en ollut laiska! Kävin matikan kokeessa, tulin kotiin, menin Anun kanssa yhdeltä puolukkaan, menin kotiin ja kohta suuntasin isän ja veljen kanssa puolukkametsälle. :') Tunnen itseni eräjormaksi. Onneksi tästä uurastuksesta saa rahaakin.
Viittaan nyt Never Shout Neverin Simplistic Trance - Like A Getaway -biisistä lainaamaani lauseeseen tuossa otsikossa sen verran, että mietin oikeasti ihan liikaa. Yksinkertaisiakin asioita, jotka ei liikuta muita millään tavoin. Sitten stressaan turhasta ja hankaloitan elämääni tällä. Olisi tosi hienoa osata vain ottaa kunnolla rennosti välittämättä mistään, välillä ainakin.
Pieni ilouutinen tähän loppuun, perun sanani The Usedin keikkaa koskien. Menen sinne sittenkin and I'm excited! :--D
Tässä teille turhaa jaarittelua, rispektit sille, joka jaksoi lukea loppuun asti!

Shut your eyes and think of somewhere.

Arki alkaa ahdistaa jo nyt. Lähinnä, koska ihan kohta on koeviikko, vaikka kouluhan alkoi ihan justiinsa. En ole vieläkään tottunut aikaisiin herätyksiin enkä jaksaisi istua tunneilla. Pientä iloa nyt kummiskin sain siitä, kun skootteri saatiin viimein kuntoon ja voin ajaa itse kouluun, ei tarvitse huolehtia linkulla kulkemisesta.
Oon tässä nyt LiveJournalissa keskustellut erään ficcarin kanssa kohtuu ahkerasti ja en voi sille mitään, että koko ajan mun sisälläni voimistuu se ääni, joka huutaa, etten tahdo tavallista tulevaisuutta. En mene ikinä naimisiin enkä tahdo perhettä, en tahdo normaalia uraa enkä tahdo elää koko ikääni täällä, en edes Suomessa. Inhottavinta tässä on se, että toinen ääni mun sisälläni huutaa, että kaikki tää on vain toiveajattelua ja kuitenkin päädyn elämään "samanlaisen" elämän kuin kaikki muutkin.
Tulen olemaan varmaan ikuisesti katkera mun vanhemmilleni siitä, etten voinut aloittaa kitaransoittoa kakkosluokalla, nyt musiikkiurakin tuntuu lähinnä naurettavalta ajatukselta, koska tuskimpa musta olisi siihen. Jos en keksi jotain kivaa, johon ei sinällään liity soittaminen, mutta se on silti musabisnestä...

Haluan ihan tyhjästä ison läjän rahaa, tyylikkään kartanon, jonku mukavan palvelijan (joka voisi toimia jossain ystävän roolissa myös) ja luotettavan kumppanin. Tai ehkä voisin ottaa kaikki kaverini asumaan sinne kartanoon. Olisi vain niin kiva saada kaikkea tekemättä sen eteen mitään, mutta jokainen tietää, että se on täysin toiveajattelua.

Hakkaan päätä seinään täällä myös sen vuoksi, että periaatteessa tahtoisin todella mennä katsomaan The Usedia, mutten odottanut, että ne tulisi Suomeen jo tänä vuonna, joten mulla ei periaatteessa ole vara mennä Helsinkiin asti keikalle. Toinen, jonka tulen missaamaan tämän vuoksi on An Cafe. Ei olisi koskaan pitänyt alkaa kuunnella musiikkia.