Turtana sisällä kivisen talon

Istuskelen tällä hetkellä kämpillä yksin meidän keittiössä hörppien lonkeroa ja (aika pahaa) Poplen vadelma-jogurtti -likööriä maidolla. Elämä on jälleen muuttunut jännittävällä tavalla: saan tässä samalla komentaa kissaa, jottei se työntäisi koko ajan päätään roskikseen. Sain siis isältäni Hyryn ja Unskin, jotka on oikeasti mukavaakin seuraa täällä. Kanit kun ei varsinaisesti mitään seuraeläimiä ole.

Loppuilta/-yö meni siinä, että meille saapui vieraita istumaan iltaa joksikin aikaa. Vaikka oli yllättävän mukavaa olla yksinkin, oli piristys saada myös seuraa.

Oon viimeiset päivät lähinnä siivonnut. Töiden lisäksi myös kämpillä, ja täällä näyttää kerrankin mukavalta ja puhtaalta. Makkari me ollaan tyhjennetty täysin ja asustelemme pääosin olkkarissa tällä hetkellä. Remonttimme on siis edelleen kovastikin kesken, sillä siitä on pidetty taukoa jo pidemmän aikaa. Nyt mulla olisi itselläni neljä päivää vapaata, mutta ainakaan nyt ei inspiroi repiä tapetteja. Olen vissiin jostain löytänyt flunssan, sen verran mukavasti nenä vuotaa ja on pääkoppa täynnä räkää.
Siivoukseen ja yleiseen himmailuun on mahtunut paljon musiikkia ja sen pohdiskelua. Kolmas Nainen -yhtyeen Ote Talonkirjasta (josta blogitekstin otsikkokin) tuntuu jotenkin niin hyvältä biisiltä tähän kerrostaloelämään. Hanhiniemen lauleskelun lisäksi olen kuunnellut myös muun muassa jälleen Eppu Normaalia, Nikke Ankaraa ja muutamia biisejä mm. Hollywood Undeadilta. Mulla on aina jonkin aikaa loopilla samat biisit, jonka jälkeen ne unohtuvat hetkeksi ja tilalle vaihtuvat uudet.

Mun kesäni ei ole ollut mitenkään ihmeellinen, sillä aikaa mihinkään extreme reissuille ei oikein meinaa löytyä töiden vuoksi. Pisin matkani on ollut päivän reissu PowerParkiin, jossa en tosin itse käynyt missään laitteissa. Toivottavasti nyt kuitenkin ehtisi kesän aikana jossain käydä, sillä on tuntunut jo kuukausitolkulla, että tahdon edes parin päivän reissuun pois täältä, ihan vain virkistyksen vuoksi.
Viikonloputkin on olleet sinällään aika tavanomaisia: joko kuskinhommia tai sitten oon ollut "viihteellä" itse. Toisinaan oon saattanut olla vain kämpillä. Viime viikonloppuna kävin kuitenkin serkkuni häissä, joissa oli todella mukavaa! On vain vieläkin niin erikoinen ajatus,että hänkin on nyt  naimisissa. Muistan kuitenkin vielä hyvin senkin ajan, kun olin itse vielä aika pentu, ja Kaisakin vasta teini-ikäinen. Nostalgisoin tässä nyt kuin mikäkin vanhus, mutta ajankulu on vain aivan uskomatonta.

Kuvistani kommentoin sen verran, että ne ovat satunnaisia otoksia kesän ajalta. Olen kuvannut paljon enemmänkin, mutta kuten nämäkin, kaikki ovat oikeastaan tätä tylsähköä kännykkälaatua. Ja kuva ristinmallisesta arkusta on hieman hämmentävästä tilanteesta: löysimme kyseisen arkun nakattuna erään padon viereen. Se oli luultavasti tarkoitettu jollekin lemmikille tai muulle pienelle otukselle, mutta sisältä arkku oli kuitenkin onneksi tyhjä.

One more drink, then I swear that I'm going home

Kesäloma. Vuosi huipentui perusosaamisen näyttöön, josta sain arvosanaksi K3, parhaan mahdollisen siis. Hyvä päätös loppuvuodelle, ei voi muuta sanoa. En viitsi valitettavasti julkaista näyttötöitäni täällä johtuen siitä, ettei minulla ole mallin lupaa - en siis ole edes lupaa kysynyt.

Opettajamme haastoi meidät kesälomalle ottamaan joka päivä suunnitellun kuvan. Päätin muokata ideaa hieman ja ottaa vain joka päivä kuvan. Voisin mahdollisesti niitä täällä julkaistakin, ja nytkin olen lataamassa Adobelta Lightroomin kokeiluversiota koneelle, jotta saisi projektin alkuun. Kamerankin sain jälleen latinkiin, hyvin siis menee.Voisin tuon Adobe-paketin jossain vaiheessa ostaakin, koska haluaisin tosissani harrastaa kaikkea tätä professionaalisesti vapaa-ajallakin - varsinkin nyt lomalla ettei kaikki unohdu. Plus me saataisiin aika kova opiskelija-alennuskin.

Oon tuntenut itseni tässä muutaman päivän ajan oikeasti aikaansaavaksi ja kunnon kotiorjaksi, ihan hyvällä tavalla. Asun siis nykyään parhaan ystäväni Jarkon kanssa keskustassa, ja oon siivoillut, käynyt kaupassa, katsastanut auton ja tehnyt kaikkea muuta perushommaa. Yrittänyt totutella tekemään asioita yksin ja pitämään huolta omasta kodista. Ylimääräistä aikaa oon sitten käyttänyt typerien komedioiden katsomiseen Netflixistä. Jos ei sitten ole ollut töitä.

Nyt kuvat on tosi simppeleitä, lähinnä arjen kuvia kämpiltä. Kesäfiiliksissäni ostin tuota lonkeroa, mutta se oli pahaa ja jokainen tölkki piti avata turvallisesti jossain, missä ei haitannut että juoma pursusi saman tien tölkistä ulos. Sitä on vielä jäljelläkin, hyi. 

Why so serious(ly sick)?

Uskomatonta kyllä - en ole kuollut. Se joulukuun jälkeinen loputon sairastelu ei vienyt minua mennessään, vaikka väliltä siltä tuntuikin. Nyt olenkin ollut jo pitkään terve, ja kaikenlaista on ehtinyt sattua ja tapahtua. Vuosi on ollut tähän mennessä päällisin puolin ihan hyvä, ja etenkin saatuani uutta puhtia terveellisempiin elämäntapoihin ja liikuntaan, on tuntunut kaikki paljon mukavammalta. Tänään hain myös töitä, joten on aikaansaanut olo, vaikkei töihin pääsisikään.

Koulussa me ollaan väännetty ikuisuus postereita. Tai ainakin mulla niihin meni pieni ikuisuus. Piti opetella kaikkea erilaista ja uutta, ja esimerkiksi tuon Jokeri -kuvan toteutumisesta saan kiittää Googlea ja Photoshop tutoriaaleja. Hyvä kuitenkin, että aina oppii jotain uutta ja erilaista, ettei jämähdä samoihin totuttuihin tapoihin ja olla sormi suussa uuden asian äärellä.

Kevään alku on tuntunut muuten aivan mahtavalta. Auringonpaiste pelastaa mun päiväni, eikä enää tule vain nyhjättyä sisällä. Musiikkimakukin on jälleen muuttunut rennompaan päin, enkä malta odottaa kesälomaa - olin sitten töissä tai en.

Hyvää kevättä itse kullekin!

Reunalla kaunis on maailma

Vuosikausia olen halunnut pupun. Ihan lapsesta asti, jos totta puhutaan. Eräässä vaiheessa toive toteutui, mutta onni loppui lyhyeen, sillä Helmin tie tuli päätökseen julmalla tavalla. Kun taas on haaveiltu kanista ainakin se viisi vuotta, oli ehkä jo aikakin hankkia uusi pupu. Tällä kertaa saammekin puhua monikosta puput. Toinen sisaruksista on saanut nimen Harmi, ja tämä otus esiintyykin postauksen kuvissa. Vielä nimetön sisko on ulkonäöltään lähes identtinen, mutta sen turkki on kuitenkin Harmin turkkiin verrattuna pörröisempi ja pehmeämpi. Tämä tulee varmasti helpottamaan tunnistamisen suhteen. Tällä hetkellä pupujen erottaminen toisistaan on ollut kuitenkin erittäin helppoa, sillä tämä nimetön pupu on viettänyt kaiken aikansa piilossa minulta. Aina mennessäni häkinkin luo neito juoksee vauhdilla koppiin. :D Hyvin osaavat kuitenkin olla sylissä, ja eiköhän nuo muutenkin totu minuun sekä kaikkeen muuhunkin tässä (lähi?)tulevaisuudessa. Tänään eivät raukat vielä uskaltaneet edes tulla häkistä ulos, vaikka pidin luukkua auki useamman tunnin. Kyllä se tästä!

Pahoittelen purua kanin silmäkulmassa. Ei näytä kovin siistiltä, mutta mulla oli vaikeuksia saada minkäänlaisia kuvia koko otuksesta.

Tämä päivä on tuntunut monella tapaa turhalta. Kun toisaalta sitten ajattelee, sain viimein aloitettua pienen kirjoitusprojektin, joka on suuri edistysaskel - ainakin itselleni. Myös valokuvien muokkausta tuli harjoiteltua, mikä on ehkä ihan hyvä näin vapaa-ajallakin. Alla näette ne varsinaiset tekeleet, sillä pupukuvista yritin vain saada vähän ihmismäisempiä.

Tuntuu, että viime päivinä on tullut pohdittua paljon elämän eri mysteereitä. Aina toisinaan liian syvällisten asioiden pohtiminen ei kuitenkaan ole kovin hauskaa. Muutenkin päivät ovat olleet täyttä perseilyä ja epäonnistumista toisensa jälkeen. Onneksi kuitenkin viime aikoina iltoja ovat piristäneet muun muassa Piipun kanssa vietetyt leffaillat kutomisen kera. Tähän mennessä olemme ehtineet katsoa Hohdon, Maissilapset, A Fantastic Fear of Everythingin ja aloittaa Junon. Kingin tarinoihin perustuvat elokuvat ovat muodostuneet jonkinlaiseksi harrastukseksi. Muun muassa juuri nämä kaksi mainittua - Hohto ja Maissilapset - sopivat mielestäni myös ihmisille, jotka eivät varsinaisesti välitä kauhusta, En itse ole todellakaan mikään kauhun ystävä, mutta vanhempia leffoja oikeastaan jopa tykkään katsoa, sillä ne saattavat naurattaakin, eivätkä ole yleensä kovin pelottavia. Nykykauhua en katso vieläkään.
A Fantastic Fear of Everythingin päädyin jokin aika katsomaan, koska sen pääosaan on valittu itselleni mm. Hot Fuzzista ja Shaun of the Deadista tuttu Simon Pegg. Suosittelen kyllä ehdottomasti penkomaan leffan esimerkiksi Netflixistä, jos hieman erilainen komedia kiinnostaa.
Juno taas on mun hyvän mielen elokuvani. Sen näyttelijäkaarti on todella hyvä (esimerkiksi Michael Cera lukeutuu kyllä suosikkeihini), ja pidän elokuvan hengestä aivan valtavasti. Katson tän leffan yleensä jos mulla on ollut huono päivä, tai ollessani sairaana.
Ei ollut varsinaisesti tarkoitus mainostaa elokuvia, mutta tässä nyt huomaamattani kävi niin. :)

 Nämä kuvat ovat läheiseltä louhokselta, ja räpsitty loppukesästä.

Haluaisin kirjoittaa pitkästä aikaa myös hieman syvällisempiä postauksia, mutta en ole vielä keksinyt erityisempiä aiheita. Tällä hetkellä tarkoitus onkin ollut päästä lähinnä taas vauhtiin, sillä blogaaminen pitkän tauon jälkeen tuntuu vieraalta ja hankalalta. Tällä hetkellä kuitenkin vaikuttaa onneksi siltä, ettei pitkää taukoa tulossa lähiaikoina, sillä mielenkiintoa löytyy kaikesta huolimatta, ja blogin ylläpitäminen tuntuu kehittävän myös opiskeluintoa, mitä kuvaamiseen ja kuvanmuokkaukseen tulee. Hyvä niin. 

Did we chase the rabbit into wonderland?

Pitkästä aikaa mun päivissäni oli jotain sisältöä, sillä mikäli Provinssia ei lasketa, olen oikeastaan vain hillunut kotona. Hanna ehdotti viime viikolla, että tavattaisiin, ja täksi päiväksi saatiin sovittua tämä sitten. Lopulta Anu ja Oonakin ajautuivat meidän mukaamme ja mulla oli oikein kivaa. Käytiin muutamassa kaupassa kuolaamassa alennusmyyntejä (kannatti ottaa tosi vähän rahaa mukaan

Kolmikkoa ootellessani lueskelin kirjastossa jälleen Kurt Cobain: Päiväkirjat -kirjaa, tosin oon kyseisen opuksen lukenut aiemmin pariinkin otteeseen. Se on omalla tavallaan tosi mielenkiintonen, vaikkakin selkeästi osa teksteistä onkin kirjoitettu ihan huumepöllyissä. Mun mielestäni kuitenkin Kurt oli tosi mielenkiintoinen persoona ja omalla tavallaan fiksukin, tykkään jopa monista Kurtin ajatuksista. Yksi, joka pisti silmääni, osui hieman yhteen eilisteen ajatusteni kanssa ja tallensin sen sitten kännykän kuviin. Lainaan siitä nyt sitten jonkinlaisen pätkän tähän.

"Mielipiteiden muunteleminen on ilmiselvä yritys todistella älykkyyttä, kuten erheellisten hämärien adjektiivien käyttö on epätoivoista yritystä vilpittömään, mutta jälkeenjääneeseen ilmaisuun (naurettava tapa ilmaisu)."

Ei tässä sillee muuten mitään erikoista, mutta pisti tuo silmään, sillä joillakin on todellakin tapa muunnella mielipiteitä osoittaakseen älykkyyttä, yrittääkseen miellyttää muita ja saattaakseen itseään parempaan valoon. Aloin vain miettiä, että joskus muinoin tein tätä välillä itsekkin ja häpeän näitä joitain hetkiä, vaikkei kukaan niitä varmaan muistakkaan (en edes minä mitään kunnon hetkiä). Minun mielestäni jokaisen kannattaisi vain pitää kiinni omasta mielipiteestään, mikäli todella kerran on jotain mieltä. Ei kannata yrittää mielistellä muita tai yrittää vaikuttaa fiksummalta, vaan olla oma itsensä, silloin ihmiset pitävät susta enemmän (ainakin kaiken järjen mukaan tämän pitäisi mennä näin). Kaikesta ei voi tietää kaikkea, eikä kuulukkaan. Tietenkin jokainen voi muuttaa mielipiteitään, muttei sitä pidä tehdä muiden vuoksi. Jokainenhan meistä silti elää itseään varten.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun tämä kirja saa mut miettimään tällaisia asioita, sinällään suosittelen sitä jos kiinnostaa jollain tasolla edes tutustua Kurt Cobainiin vähän enemmän. 

Unohdin kamerani iskälle viime viikolla, enkä ole siellä käynytkään sen koommin (tänään olisin todellisuudessa halunnut mennä sinne, mutta äiti totesi, että minun täytyy siivota talo, joten pitää olla vielä täällä). Tämä fakta ei ookkaan loppujen lopuksi haitannut mua niin paljon kuin vois kuvitella, sillä oon alkanut kuvata enemmän  kännykällä. Alan pikkuhiljaa koukuttua Instagramiin, vaikka aluksi pidin sitä ihan idioottimaisena sovelluksena. Jos joku tahtoo mua siellä seurata, siitä vain. Löydyn nimimerkillä mcrway , tämä varmaan tulikin kaikille yllätyksenä. :')

Voi että, oon nyt tykästynyt oikeasti ihan hirmuisesti Exampleen. Jos joku tahtoo kesällä vähän popittaa, kannattaa kokeilla Examplea! Myöskin, jos on joskus mahdollisuus livenä nähdä hänet, menkää katsomaan, en usko, että todellakaan katuisitte!