torstai 14. kesäkuuta 2012

There is a world inside of me.

Aloin jotenkin mystisesti kuunnella Bring Me The Horizonia, jotenkin aivopesin itseni siihen ja nyt en haluakkaan kuunnella about mitään muuta.

Provinssireissu tulee ihan huimaa vauhtia vastaan, se on jo ylihuomenna. Melkeen tuntuu, että jännittää vähemmän kuin aiemmin, mutta laiskuus tän suhteen iski kyllä, EN JAKSA PAKATA. Musta tuntuu, että oon ehkä maailman laiskimpia ihmisiä. En jaksa nousta aamuisin, en jaksa siivota, en jaksa pakata, en jaksa lähteä mihinkään (enkä jaksa olla koneella), en jaksa tehdä koulun eteen tarpeeksi. Mun pitää jotenkin oikeesti ottaa itseäni niskasta kiinni, mutten osaa. Jos joku on keksinyt jonku keinon tähän, kertokaa toki mullekkin. :D


Sekoitin unirytmini toissayönä niin sekaisin, että hirvittää aikainen herätys perjantaina. Kaksi edellistä yötä olen taas valvonut lähemmäs kuuteen, koska kun alan lukemaan hyvää ficciä, en tahdo lopettaa kesken. En sitten millään. Kaiken lisäksi englanniksi lukeminen on avannut ovia parempiin parituksiin ja tarinoihin, joten lukemista on liiaksikin asti.

Kävin tuossa Anun kanssa uittamassa Ilonaa, Anun koiraa tuolla Malisjoessa. Sain siitä muutaman kuvankin, mutta olen hukannut mun kännykän johdon eikä ne kuvat tule muistikortille (kuvasin tosi kivoja kuvia järkkärilläkin yks päivä, mutta kamera jäi isälle, jes). ;__; Nyt Piipu tulee meille kylään. Viime yönä olin jo ihan epätoivoinen, tuntui, että kuolen yksinäisyyteen. En oo koskaan tahtonut nähdä kavereitani niin paljon kuin viime yönä, iski ihan järjetön ikävä jokaikistä.

Valokuvauksesta tuli mieleen, että tykkään kuvata taivasta, tykkään ihan yleisesti taivaasta. Se on vain niin muuttuva, jatkuvasti erilainen. Auringonlaskut ja nousut ovat ihan mielettömän upeita, revontulet ja taivas ukkosen jälkeen on tosi upea. Mun suosikkikuvani on itseasiassa kuvattu ukkosen jälkeen, ja oon postannut sen ennenkin, mutta I REGRET NOTHING ja julkaisen sen uusiksi. Jälkimmäinen kuva taas on otettu ennen samaista ukkosta.



Lopulta Piipu saapuikin meille, ennen kuin kerkesin kirjoitella tätä loppuun. Oli rento jammailla kitaran kanssa (opin taas vaihteeksi kaikkea uuttakin), käydä pienellä lenkillä ja jutella kaikesta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti