Back home I always thought I wanted so much more, now I'm not too sure

Postaan toista kertaa tänä iltana, koska vietän kerrassaan tylsää iltaa kotona.

Rupesin miettimään, millaista olisi muuttaa pois kotoa. Hyviä ja huonoja puolia. Löysinkin Yellowcardin sanoituksiakin otsikkoon kuvaamaan näitä ajatuksia.
Olisi ihanaa muuttaa pois, saisi elää vapaasti ja oman mielensä mukaan. Kukaan ei olisi vahtimassa tekemisiäsi ja olisit itse vastuussa elämästäsi, tavallaan. Itse muuttaisin Nivalan keskustaan aluksi, sitä olen miettinyt monesti. Se olisi yksinkertaisesti niin paljon helpompaa, koulu olisi lähempänä ja keksisi enemmän viihdykettä ja tekemistä. Niin ainakin itse ajattelen.
Tietenkin löydän tästä myös huonoja puolia. Joutuisin pitämään huolta omista raha-asioistani, jossa en ole kovin hyvä. En osaa laittaa ruoaksi juuri mitään enkä osaisi varmaan asua yksin ja mulle koituisi varmaan hankalaksi asua kaverinkaan kanssa, en jaksaisi sitä. Sekin siinä on, että olisiko sitten LIIKAA vastuuta omasta elämästä? Kotona on helppo asua ihan vanhempien siivellä, mutta haluaisi toisaalta vapauksia ja omaa rauhaa.
Tämä on niin monimutkainen asia ihan oikeasti, haaveilen jatkuvasti pois muutosta, mutten haluaisi muuttaa pois isän luota, vielä. Äitin luona elämä menee aina vähän, miten sen selittäisi, hunningolle. En huolehdi oikein mistään; huone on ihan kaaos, syön vain mitä sattuu ja hillun vain koneella tai omassa huoneessani. En saa mitään aikaiseksi ja siksi koen että isän luona on oikeasti parempi. Äitillä käynkin harvemmin ja oon huomannut, että yleensä ne ajat vietän enemmän kavereiden kanssa. Kuten viime viikonloppu, en ollutkaan äidillä vaan Oonan kanssa kuuntelemassa musiikkia Dayalla (angstibileet forever).
Tuli jokin tarve kirjoittaa tästä, kun aloin miettiä asioita tylsyyksissäni.
Tänään olisin halunnut lähteä jonnekkin kavereiden kanssa, mutta tyypit ovat Ykassa ja myöhemmin tuli lenkkifiilis, mutta sitten kaveri olikin kylällä, jotenka jäin kotiin ja koneelle.
Tässä sen näkee, kylällä voisin jopa pitää enemmän hauskaa, koska täällä tuntuu olevan jumissa kaukana kaikesta.

Back home I always thought I wanted so much more, now I'm not too sure
Cause sometimes I miss knowing someone's there for me and feeling free
Free to stand beside the ocean in moonlight
And light myself a smoke beneath the dark Atlantic sky

Tästä tulikin mieleen, että pitäisi kuunnella pitkästä aikaa oikein kunnolla Yellowcardia. Silloin, kun lähdin musiikillisesti ihan tuuliajolle MCR'n jälkeen, niin mm. Yellowcard oli yhdessä välissä mun lempibändini ja tykkään siitä tosi paljon edelleen. Se bändi oikeesti opetti mut tykkäämään viulusta ja tajusin, että kyllä viulukin voi sopia rock-musiikkiin. Se myöskin tartutti muhun ajatuksen, että ois mahtavaa osata soittaa viulua. Jos nyt aluksi panostan kitaraan ja pianoon niin kattelis sitte, mullahan on vuosikausia aikaa.