Sano minulle, että elämä vasta alkaa.

Joka kevät tuntuu siltä
että vuodet pimenee
lehdet puissa hohkaa värein himmeämmin hiukan aina
joka päivä vähän ennen edellistään hupenee
kasvot rakkaitten on hieman kalpeammat
kuin on muistoissa

Tänään on outo päivä. Outo olo. Johtuneeko siitä, että olen jälleen kuumeessa. Mutta en tiedä, koulun jälkeen vain väsytti armottomasti. Nyt tuntikausia on ollut jotenkin tosi hämmentynyt, epävarma ja ahdistunut olo. Ei niinkään epävarma olo itsestään, vaan elämästään. Ikään kuin iski äkillinen syysmasennus, josta en yleensä kärsi. Musiikki on kuitenkin mulla tässä aivan mieletön apu, se toimii joka tilanteessa.

Pian,
sano minulle pian
että vielä on aikaa
pian
sano minulle
että tarina vasta alkaa

On oikeasti olo, että elämä menee jotenkin hukkaan. Vaikka oonkin viettänyt tässä tosi onnellista elämää pari kuukatta, mun lukioaikani. Mutta kaikki aika sitä ennen tuntuu merkityksettömältä, on periaatteessa aina tuntunut.

Taivaisiin, taakse kuun
ohi linnunratojen
korkeuksiin, ihmeisiin
kuten kaipaus ihmisen
lentää yli taivaan peiton
ihmeellinen tumma lintu
vapauteen

Plus, kun nyt oon kuunnellut tätä CMX'n Linnunrata -biisiä, aloin miettimään, että on jotenkin... ensinnäkin kahlittu olo. Sellainen, että haluaisi pois täältä, elää niin kuin vain ikinä haluaa. Oon haaveillut jo kauan, vuosia, omasta kämpästä. On niin sellainen olo, että haluaisi olla viimein vapaa, mutta siihen ei ole vielä yksinkertaisesti mahdollisuutta. Silti, outoa kyllä, en myöskään halua pois kotoa, koska se on mun turvani. Siellä saan olla mitä olen, ihan vapaasti. Ja silti en saa olla mitään. Täysi-ikäisyys, tule jo!

Joku lahjoo kohtalonsa
maallisella kullalla
joku kasaa hyveen vuorta,
joka näkyy ylös taivaisiin
joku astuu askeleensa
varovasti harkiten
joku tuhlaa rakkautensa rakastumisiin 
.

Ja aina:
pian...
sano minulle
että elämä vasta alkaa

Tässä kohtaa biisiä tulee aina fiilis, että sitä todella toivoo jonkun tulevan jokin päivä sanomaan sulle, että nyt elämä alkaa. Kaikki menneisyys tuntuu jotenkin niin hukkaan heitetyltä. Tiedän kyllä, että mun elämässäni on tapahtunut merkittäviäkin asioita, mutta jotenkin niitä ei osaa huomioida. Aina päällimmäisenä tulee mieleen alhainen itsetunto, kiusaaminen, masennus. Pitäisi osata vain kääntää uusi lehti ja nähdä menneisyydessäkin kaikki valoisat hetket.

Taivaisiin, taakse kuun

ohi linnunratojen
korkeuksiin, ihmeisiin
kuten kaipaus ihmisen (x2)
lentää yli taivaan peiton
ihmeellinen tumma lintu
vapauteen 

Talvi on ja yö kuin lauluissa
rakastavaiset makaa lumessa
kuvittelee enkeleitä näkevänsä kylmyydessä
tuijottavat tähtitaivaan kaariholvin valoharsoon
käsi käteen pujotettu,
kylki kylkeen kii

Pääsisi tästä typerästä fiiliksestä ja olisi onnellinen. Niin kuin olen ollut tämän lukioajan. Mutta, ehkä tämä on vain tällainen typerä tunne tänään. Ehkä se johtuu kuumeesta ja kaikesta.

Taivaisiin, taakse kuun
ohi linnunratojen
korkeuksiin, ihmeisiin
kuten kaipaus ihmisen (x2)
lentää yli taivaan peiton
ihmeellinen tumma lintu
vapauteen 
______________________________

You're over the top by hurting youself like this.