Ihan tosi, pohdin nyt syvällisiä ja sitä, että ihan tosi, kestääkö mikään ikuisesti. Taisin tulla siihen tulokseen, että ei. Kaikki loppuu aikanaan, jollain tavoin. Eihän se välttämättä ole aina huono asia, kaiken vain täytyy päättyä joskus. Tästähän toki voi olla monia mielipiteitä, niitä saa kertoa jos tahtoo. :) Kyllä musiikki saa joskus miettimään mielenkiintoisia asioita.
Huomenna ois sitten se äitienpäivä. Olin tietenkin unohtanut tämän tyystin ja minulla ei oo tosiaan äidille lahjaa tai mitään. Ajattelin ehkä leipoa jotain, jos kerkeän. Jos en, saa äiti vain kortin.
Muutenkin mua pelottaa, että oon sairastunut just kun huomenna pitäis mummulaan mennä. Eilen heräsin ja oksetti aika ankarasti, joten jäin makaamaan ja ajattelin mennä kymmeneksi kouluun. No, tietenkin herätykseni kusi ja en mennytkään koulunpenkille ollenkaan. Onnekseni tää oli kuitenkin vasta eka poissaolopäivä koko jaksossa (oon oikeesti tosi ylpeä itsestäni): Anyways, eilen mulla meni myös vatsasta/kyljestä jotenkin mystisesti tunto joksikin aikaa (lol en tiedä liittyykö se tähän, oli vain aika spookya joten kerroin kuitenkin) ja tänään oli maha taas kipeenä ja teki mieli oksentaa ympäriinsä.
Mutta, takaisin huomiseen juhlapäivään. Mua turhauttaa hieman, että tällainen päivä oikeasti on. Ymmärrän toki, että äitejä tahdotaan muistaa, mutta kun minulle henkilökohtaisesti olisi oikeasti ihan sama. Tulee huono omatunto, jos ignooraan koko asian, mutta loppujen lopuksi en pidä äitiäni "maailman parhaana äitinä" enkä ole äidin kanssa mitenkään valtavan läheinen, joten voisin hyvin periaatteessa skipatakkin äitienpäivän. Plus, mulla on tosiaan tapana unohtaa sekä äitien- että isänpäivän lähestyminen ja pitäisi keksiä jokin lahja aina kauhealla kiireellä.
Nyt menen tosiaan varmaan leipomaan jotain helppoa (oon oikeasti kaikkea muuta kuin leipuriainesta) ja sen jälkeen voisin katsoa ehkä jakson Doctor Whota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti