You make me happy, whether you know it or not

Ihan rehellisesti, käyttääkö kukaan Google Plus -palvelua? Tuli tässä vain mieleen, kun blogimerkintää aloittaessani tähän ilmestyi ilmoitus, että voin liittää tekstiini ihmisiä kyseisen palvelun kautta. En ole ikinä kuullut kenenkään omistavan käyttäjätunnusta tuolla, vaikka Googlen palvelusta piti tulla Facebookin haastaja. Itse en ole sinne rekisteröitynyt, en pidä edes Facebookista, sielläkin pyörin vain, jotta kavereihin on helpompi pitää yhteyttä vapaa-ajalla, sillä kukaan ei enää käytä Messengeriä, joka on kyllä harmi.

Nyt on taas joulu ohi, ja joululomakin loppuu ihan liian pian. Arkeen palataan oikein ryminällä, sillä meillä alkaa koeviikko heti loman loputtua. Vähäisestä unesta huolimatta minun jouluni meni oikein hyvin iltaan asti, jolloin koira oksensi autoon, ja jouduin pesemään siinä sitten tavaroita ja heittämään jotain roskiinkin sen vuoksi. En onneksi sentään lahjoja. On kuitenkin kiva viettää joulua hieman eri tavoin kuin monet muut. Me ei käydä haudoilla, eikä olla kotona joulua. Koska mun vanhempani ovat eronneet, me vietetään jouluaamu aina äidillä, jossa saadaan avata lahjat äidiltä ja sen suvulta. Illaksi mennään isän kanssa hänen lapsuudenkotiinsa, jolloin poiketaan yleensä pikaisesti mummolassa (isäni ei asunut vanhempiensa luona erinäisistä syistä). Tänä vuonna poiketen kaikista muista jouluista kävimme myös isopapan luona. Yleensä hän on ollut viettämässä joulua kanssamme. 

Tänä vuonna sain hankittua perheelleni mielestäni hyvät lahjat, ja onneksi kohtuu ajoissa silti, joten oli kiva myös antaa lahjoja. Jopa veljeni tuntui tykkäävän lahjastaan, joka oli kiva yllätys, sillä meinasin jo jättää kyseiset kaula- ja rannekorun antamatta, sillä epäilin, ettei se niitä kummiskaan pitäisi. Olin kuitenkin myös innoissani omista lahjoistani, sillä sain muun muassa ukulelen, rahaa (jolle on aina käyttöä) ja capon kitaraan. Vielä en osaa soittaa ainuttakaan kappaletta ukulelella, mutta otteita hallitsen nyt muutamia, sillä ne ovat aika yksinkertaisia, vaikka eivät olekaan samat kuin kitarassa. Satuin myös bongaamaan huuto.netistä TÄMÄN ja se sieltä varmaan tulee joku päivä, ja olen tästä superiloinen, sillä kyseistä takkia olen etsinyt jo pitkään. 

Uskaltauduin loman ensimmäisenä päivänä (ehkä maailman tuhoutumattomuudesta innostuneena?) rei'ittämään huultani hieman lisää, ja viimein löytyy ne spiderbitesit (en uskaltanut ottaa Googlen kuvahausta kenenkään "taviksen" omaa kuvaa, joten siksi tässä lävistyksiään esittelee Christofer Drew), joista olen kauan haaveillut. Huulikorun olen halunnut varmana jo kutosluokalta, ja päätin varmaan pari vuotta takaperin, että kuusitoistavuotiaana toteutan viimein haaveeni, silloin tosin haaveilin jo snakebiteseista. Yhtäkkiä sitten tajusin, että minähän olen ollut kuusitoista jo pidemmän aikaa, voisimpa toteuttaa haaveeni, ja sempä tein. Hölmöt haaveet minulla, osa on tällaisia lävistyksiä ja tatuointeja koskevia, mutta suurin osa taas joitain valtavia, joita en varmaan tule koskaan saavuttamaan.
Meinasin jo huolestua kovasti tämän lävistyksen kanssa, sillä sen turvotus ei meinannut laskea, mutta loppujen lopuksi sen laskemiseen meni kuitenkin "vain" neljä päivää, ja näytän nykyisin jälleen normaalilta. :') 

Voin nyt muuten ylpeänä pitkästä aikaa ilmoittaa, että olen ottanut kaikki kuyvat omin kätösin kamerallani, sillä halusin ehdottomasti joulukuvia. Pitää kuvailla arkenakin enemmän, sehän on oikeasti mukavaa puuhaa. Tuntuu oudolta kirjoitella kunnolla blogimerkintää, sillä olen kirjoitellut näitä nykyisin ihan liian harvoin. Teen uudenvuoden lupauksen nyt, ja lupaan kirjoittaa vähintään kahdesti kuussa!