Tää on yksi niistä päivistä, jolloin oikein mikään ei mee putkeen ja väsyttää ja ärsyttää erittäin paljon.
Paljon kaikkea mukavaa tapahtui. Lyhyt koulupäivä, visiittejä kavereiden luo, autolla ajon opettelua, hyviä keskusteluja ja kaikkea pientä piristävää. Mutta tähän sitten aamuiset verikokeet, päivän pitkäksi venähtäminen ennen kotiin pääsyä, päänsärky ja kuume, jokaisen simppelinkin asian epäonnistuminen ja murrosikäisen veljen ärsyttävä käyttäytyminen. Harmittaa, että meidän hyvät välit on historiaa, Miikan kanssa oli mukava viettää aikaa silloin kun se ei ollut tollainen känkkäränkkä. Olisi vaan jäänyt ala-asteikäiseksi.
Opotunti pisti ensimmäistä kertaa oikein kunnolla kauhistumaan kirjoituksista. Melkein tärisin mun pulpetissani ahdistuksesta. Entä jos unohdan merkitä papereihin jotain tärkeää? Entä jos vahingossa töskinkin jotain tehtävänumeroiden tai oikeiden papereiden kanssa? Entä jos sairastun? Entä jos en osaakaan mitään? Mitä jos unohdan ottaa mukaan jotain tärkeetä?
Meillä oli prelit terveystiedosta keskiviikkona. Kauheat ahdistukset senkin perusteella, koska jälkikäteen tajuaa aina, mitä vielä olisi voinut kirjoittaa. Meillä tosin oli vain 45 minuuttia aikaa, ja rustasin onneksi kolme sivua. Saa nähdä kuinka paljon siinä oli järkeä, sillä en edes lukenut paperia läpi. .__. Hyi että, en tahdo olla abiturientti, ei musta ole tähän.
Nyt jos joku on jaksanut tänne asti lukea valituksiani, olen pahoillani, mutta avaudun vielä upeasta nettiyhteydestäni. Jostain syystä WiFi näyttää yhtä pykälää jatkuvasti yläkerrassa, vaikka sen pitäisi toimia koko talossa. Mokkulakaan ei suostu toimimaan, eikä oikeen mun kännykkänikään netti. Viikkokausia ilman kunnon nettiyhteyksiä tällaiselle addiktille alkaa olla jo tosi turhauttavaa, ja tiedän toki, että sen ajan voisi käyttää terveystietoon ja enkkuun, mutta ei sitäkään aina jaksa, tarvii hieman ihan vain rentoutumista. Koneella. Hyvin epämukavassa asennossa röhnöttäen. Pliis. D;
Nyt tämä poika hiljenee ja menee nukkumaan, peläten sairastuneensa ja toivoen heräävänsä kuumeettomana kasiaamuun. </3
Vinkkinä voin sanoo että älä turhaan jännitä! :--) Aluks totta kai jännittää, mutta sitten ku saa oikeasti sen koepaperin eteen niin siihen jotenkin vajoaa siihen kokeen maailmaan ja unohtaa koko tilanteen stressaavuuden jne :--D Mä ainakin rauhotuin ihan kunnolla ku vaan luin kysymykset rqauhassa läpi ja sitten se oli vaan ihan ku normaali koe. Puolet pitempi tietenkin vaan. :--D Meet vaan superaikasin nukkumaan vaikkei nukuttaiskaan ja heräät sitten virkeänä!
VastaaPoistaHei, kiitos oikeasti paljon tästä kommentista! :---D Jotenkin kun kirjoituksista toitotetaan koko ajan, ne alkaa tuntua joltain ylitsepääsemättömän vaikeilta haasteilta, vaikka tuskimpa ne tosiaan sellaisia on. Toivottavasti itsekin rauhoitun sitten siinä tilanteessa ja huomaan, ettei se olekaan niin kamalaa. Ja toivottavasti saan nukuttua ne hyvät unetkin ennen koetta. :--D Sun kommentistasi tuli kyllä sellainen fiilis, että kyllä mä selviän tästä, tuli hyvä fiilis. :)
Poista