Pitkästä aikaa täällä taas! Olisi hauska kertoa teille, että mun elämässäni on tapahtunut kaikkea upeaa ja viimeiset viikot on olleet tosi mielenkiintoisia, mutta jospa nyt en ala kuitenkaan valehtelemaan. Pari viikkoa sitten aloin stressaamaan koulunkäyntiä enemmän kuin koskaan. Tuntui, että hukun koulutyöhön, etenkin tieto siitä, että joudun pitämään äidinkielessä puheen vaivasi ihan mielettömästi. Mun ikuinen ongelmani on, että saan asiat kirjoitettua ihan fiksusti paperille, mutta mä olen todella huono ilmaisemaan itseäni puhumalla. Loppujen lopuksi tajusin sen, mikä mun olisi pitänyt tajuta jo joskus yläasteella, kun alettiin oikeasti pitää esitelmiä ja puheita: se on vain pari minuuttia koko elämästä. Sillä ei ole mitään merkitystä, sitä ei voi mokata niin pahasti, että koko elämä menisi pilalle sen vuoksi. Loppujen lopuksi kaikki jännittää (ihan oikeasti) ja olen edelleen tosi helpottunut: selvisin hengissä, eikä sillä oikeasti ollut mitään merkitystä muun kuin kurssisuorituksen kannalta.
Kaveri käski kirjoittaa kaikki mieltä painavat kouluasiat paperille ja asettaa ne tärkeysjärjestykseen. Suosittelen tätä kyllä jokaiselle, jotenkin paljon helpompi, kun asiat on järjestyksessä siinä paperinpalasella, ne eivät kummittele ihan koko ajan mielessä ja ne on paljon helpompi saada tehdyksi.
Nyt on sitten se kauan kaivattu syysloma. Päätin olla tekemättä mitään. Päätin, että ansaitsen sen kaiken sen typerän stressaamisen vuoksi. Päätin myös, etten enää välitä siitä, etten luultavasti pääse opiskelemaan suoraan musiikkiteknologiaa. Päätin lähteä opiskelemaan vähän kiertoteiden kautta, ensin media-assariksi ja sitä kautta pyrkiä haluamalleni alalle/opiskelemaan sitä.
Iloitsen teille vielä mun huuliläväristäni. :'D Aikomukseni on ottaa spiderbitesit, mutta tässä on hyvä alku. Vielä jomottaa vähän huulta, ja se on turvoksissa. Tappi on ehkä hitusen liian pieni, se olisi saanut olla aluksi isompi, mutta anyways toteutin haaveeni, joten en valita.
Kuvat on taas jälleen tätä kännykkä x instagram -laatua. En todellakaan tiedä, miten innostuisin taas valokuvauksesta. Tuntuu, että se jotenkin väistyi kitaransoiton tieltä, mikä on oikeasti harmi, sillä voisinhan harrastaa kumpaakin...
Pahoittelen tekstin mahdollista sekavuutta, en saanut nukutuksi viime yönä, joten olen sitten valvonut tässä jo aika pitkään ja se saattaa näkyä mun selityksissäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti