Put me out like a cigarette.

Oon kuunnellut nyt tässä viime päivät The Usedia, ja tulee hirmu haikea fiilis aina, vaikka se onkin jollain tavalla lohdullista. Olin tosiaan katsomassa kyseistä bändiä viime tiistaina, ja se oli aivan mahtavaa. Kokonaisuudessaan reissu oli tosi raskas, koska se oli jatkuvaa odottelua, kävelyä ja koko kroppa oli kipeänä muutaman päivän ajan, mutta se oli todellakin sen arvoista. Oon kuunnellut Usedia kuudennelta luokalta asti, ja haaveillut siitä lähtien myös näkeväni bändin livenä. Kasiluokan jälkeen olinkin menossa, mutta keikkahan peruuntui. Olin siitä sinällään aika katkera, en kylläkään bändille, kun ei heidän vikansa ollut. Enää ei harmita yhtään, ja ehkä on hyvä, ettei bändi silloin päässyt Suomeen, sillä se riehuminen olisi ollut ihan kamala järkytys. Nyt se oli vain hauskaa, eikä yhtä rankkaa kuin Provinssissa kauheassa kesähelteessä vähintäänkin satojen ihmisten litistettävänä. Tajusin, kuinka paljon oikeasti rakastankaan tätä bändiä, kuinka suuresti se on vaikuttanut muhun ja mun elämääni. Sinällään mulla on aivan mahtava fiilis, mutta toisaalta jossain aivojen perukoilla huutaa aina kamala keikkamasennus, sillä tahtoisin takaisin siihen hetkeen.

 Meille jaettiin lappuja, joissa oli joko lyriikoita tai bändin jäsenen nimi, ja ne nostettiin ylös bändin saapuessa lavalle. Valitsin Danin, koska arvelin, että kaikki liputtaa Bertiä ja Dan on hauska mies. 

 

Kohta alkaa joulukuu. Ilmoitin, koska ette varmaan osaa kukaan katsoa kalenteriin tai tajua sitä itse, ehehee. Vuosi on mennyt ihan hirmu nopeaa. Tuntuu, ettei ole taaskaan saanut mitään aikaseksi. Tajusin kuitenkin, että onhan sekin jotain, että tunnen kehittyneeni jossain määrin ihmisenä. Avoimemmaksi, suoremmaksi, itsevarmemmaksi, iloisemmaksi, ehkä jopa jossain määrin hauskemmaksikin. Syytän ja kiitän tästä internettiä ja musiikkia. Tulin iloiseksi musiikista, Never Shout Never oli valtava pelastus. Tulin iloisemmaksi Youtubesta, koukutuin AmazingPhilin ja danisnotonfiren videoihin, ja se ihan oikeasti on vaikuttanut muhun aika paljonkin ihmisenä, pääosin hyvällä tavalla. Ihmiset on huomauttaneetkin, että oon ollut välillä erilainen. Todellisuudessa oon viimein uskaltanut olla puhtaasti oma itseni, joka ei onneksi ole tuntunut ketään haittaavan. Jos olen tänä vuonna kehittänyt itseäni ihmisenä, ensi vuonna voisin viimein tehdä jotain oikeaa elämälläni. Toivon, että muistankin pitää tämän päätöksen. 

Ilmeisesti nyt on tämä joulunodotuskin alkamassa, kaupassakin tuli tänään vastaan Joulupukki, ja tahdoin lyödä jotain, koska jouluun on vielä kuukausi. Ja tätä on hypetetty jo ainakin kuukauden verran. Noh, toivottavasti te olette tästä hieman enemmän innoissanne! :')