Jakso tuntuu jotenkin aiempaa raskaammalta, jo nyt. Johtunee siitä, että kaikki tunnit menevät kameroiden ja tietokoneen parissa. Pari päivää taaksepäin koin uskomattoman loppuhuipennuksen pienelle (mutta jatkuvalle) väsymykselleni. Tuntui täydeltä burnoutilla, lähes itkin siivotessani kaninhäkkiä. Väsytti vain niin paljon, silmiä kirvelsi ja laahustin haukotellen paikasta toiseen. Oli vain pakko päästä nukkumaan. Olenkin alkanut pohtia, etten taida kyetä normaaliin klo 8-16 työhön, sillä en varmasti tule koskaan olemaankaan aamuihminen. Onneksi media-alaan kuuluvat ammatit eivät välttämättä ole sellaisia, tosin on paljon kyse siitä, työskenteleekö graafisella vai tapahtumien parissa.
Aloitimme Jarkon kanssa himobodauksen - toisin sanoen olemme käyneet huimat kaksi kertaa salilla. Tarkoituksena tästä olisi kuitenkin tulla tapa, ja tällä kertaa tunnun itsekin olevani enemmän tosissaan kuin koskaan aiemmin. Siltä myös tuntuu, mikäli lihaksilta kysytään. Lupaan infota siitä, epäonnistummeko täydellisesti. Viikonloput ovat ns. vapaa-aikaa, joten tuleva viikonloppu hieman jännittää.
Tänä aamuna aloin miettiä syvällisiä. Sitä, kuinka tunnen oloni ja itseni paljon tyhmemmäksi kuin ennen. Kuin olisin vajonnut ÄO-taulukolla vähintään sen kymmenen lukua alaspäin. Enkä halua sitä. En ehkä koskaan ole ollut mikään valtavan intellektuelli ihminen, mutta ihan yleisfiksu. Kuitenkin tuntuu, etteivät ihmiset saa sitä kuvaa minusta - ainakaan enää. Tahtoisin alkaa jälleen lukemaan yhtä paljon kuin ennenkin (tai edes saada edes yhden kirjan luettua tänä vuonna) ja elää vähän enemmän sitä nörttielämää, jota elin ennen. Nykyisin päivät menevät hukkaan eikä tule tehtyä mitään. Ainakaan mitään kehittävää. Tästä opiskelusta olen kuitenkin onnellinen, sillä pitkästä aikaa oppii kunnolla jotain uutta ja omalle kohdalleni myös hyvin hyödyllistä. Ai niin, mitä kirjoihin tulee olisi kiva, jos en taas lukisi vain Harry Pottereita. Voisi vähän laajentaa maailmankuvaa.
PS. Haluan jakaa teillekin tämänhetkisen suosikkibiisini, Placebon Kings of Medicine. Vaikka en ehkä kokisikaan suurta henkilökohtaista valaistumista lyriikoiden suhteen, pidän biisistä paljon ja tykkään muun muassa äänen "nostoista", mikäli tämä nyt käy jotenkin järkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti