perjantai 12. joulukuuta 2014

I'm medicated, how are you?

Viime päivät on menneet sairastelun parissa, josta nautin suuresti. Koulustakin täytyi olla pois putkella kolme päivää, sillä perjantaina juhlimme Piipun ylioppilaaksi pääsyä ja maanantain sekä tiistain makasin kotona. The Sims 3 on ollut ystävä.

Viime aikoina olen innostunut yllättävän paljon "uusista" leffoista ja sarjoista.                    
Brittikomediasarja 80-luvun alusta, The Young Ones aka Älypäät on ollut todella virkistävää viihdettä, eikä sarja ole vaatinut liikaa miettimistä. Sellaista aivot narikkaan -touhua, jota usein kaipaan. Alla on pientä hajotusta aiheuttanut kuva sarjan päähenkilöistä.


Fargo on taasen uudehko 10-osainen amerikkalaissarja, josta kiinnostuin lähinnä Martin Freemanin vuoksi. Loppujen lopuksi Fargossa oli niiiin paljon kaikkea muutakin loistavaa, ja suosittelenkin ehdottomasti sarjaa kaikille (mikäli ei sitten ole täysin heikkohermoinen, sillä kauden aikana tapahtuu yksi jos toinenkin murha). Sairaspäivinäni maratoonailin tän mielissäni loppuun. Sen enempää spoilaamatta lopuksi en voinut todeta kuin "ei nyt helevetti."

Mitä leffabongailuihin tulee, olen poikkeuksellisesti innostunut naispääosista/naisista kertovista elokuvista. Mun leffamakuni on vähän omalaatuinen, en tiedä voisiko sitä kenties kutsua indievivahteiseksi.
       Innostuin Piipun leffavalinnan jälkeen täysin elokuvasta Vuosi nuoruudestani (= Girl, Interrupted). Olen jotenkin karttanut Angelina Jolien leffoja henkeen ja vereen, mutta tällä kertaa jopa lähes unohdin hänen näyttelevän suosikkihahmokseni noussutta Lisaa. Ehkä - siis tosissaan vain EHKÄ - voin alkaa katsomaan kyseisen näyttelijättären muitakin leffoja.
Anyway, elokuvan aihe (mielisairaudet) oli kuvattu tällä kertaa ehkä hieman toisin kuin mitä olen aiemmin nähnyt. Tykkäsin ihan valtavasti.
        Toinen todella loistava Netflix -löytö oli Adelen elämä (La vie d'Adèle/Blue Is the Warmest Color). Elokuva kesti kolme tuntia ja oli täysin ranskankielinen - ei todellakaan siis kuulosta miltään mitä itse katsoisin. Tarina pyöri pääosin tyttörakkauden ympärillä, joka oli toki omasta mielestäni loistavaa, mutta kiinnitin myös valtavasti huomiota siihen, kuinka erilainen elokuva oli verrattuna muunmaalaisiin leffoihin. Ihan vain hyvällä tavalla. Suunnilleen rakastuin tähän sinitukkaiseen Emmaan näiden kolmen tunnin aikana. :D

Olen kamala ihminen ja etsin kuvan Googlen kuvahausta. 

Unirytmi on heittänyt kuperkeikkaa jälleen. Jonkin aikaa olen lähes täysin valvonut yöt, mitä nyt tulee pari tuntia nukuttua sinne tänne. Yllättävän hyvin olen silti jaksanut ainakin vielä. Odotankin sitten todella innolla tämän kostautumista, sillä vielä ainakin on vaihe, jolloin päivisin ei väsytä, eikä iltaisinkaan. Hädin tuskin yöllä. Ihmiselämä on toisinaan hämmentävää.
Tässä teille vaihteeksi tällainen uusien innostuksieni esittelyteksti. Suosittelen kyllä oikeastaan jokaista vähääkään kiinnostunutta tutustumaan näihin leffoihin ja sarjoihin, sillä ainakin omaa elämääni ne ovat viihdyttäneet suuresti.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti