Tästä päästäänkin pieneen tympääntymisen aiheeseeni: miksi minulla ei ole kovin hyviä kokemuksia kouluterveydenhoitajista? En oikein koskaan ole saanut heiltä kunnon apua, ja muutama vuosi sitten eräs rikkoi jopa turhaan vaitiolovelvollisuuttaan, ja ilmoitti masennuksestani (joka siis ei ollut edes tasoltaan vaikea ja johon olin jo saamassa apua) vanhemmilleni. Nyt menin pyytämään jotain etenemistä asiaan, joka on vaivannut mua vuosia: kysyin voitaisiinko selvittää, onko mulla ADD. Olen itse asiasta lähes varma, mutta tahtoisin ihan oikean diagnoosin, etten olisi vain "laiska", "kuuro", "huonomuistinen" ja kaikkea muuta mukavaa. Pitää kuulemma varata itse aika lääkärille, vaikka se olisi kyllä todellisuudessa mahdollista myös terkan kautta. Oikeastaan terapiakeskus oli mulla se suurin haave, mutta ei sitten. En nyt oleta, että kouluterkka olisi kaikkeen kykenevä ja kaikkitietävä, mutta kyllä nyt pitäisi oikeasti auttaa apua tarvitsevaa. Hän epäili kaiken johtuvan huonosta nukkumisesta. Itse taas epäilen huonon nukkumisen johtuvan ADD'stä. On tää terveydenhuoltosysteemi tosissaan välillä hermostuttava. Ja kenties moni ei näe tätä isona asiana, mutta itsellä oli laiminlyöty olo, kun tosissani oon halunnut selvittää asian jo vuosia, ja sanoinkin tästä hänelle.
Asiasta toiseen, hain työharjoitteluun Englantiin. Vaikka lentopelkoni (joka on siis pääosin korkeiden paikkojen pelkäämistä) onkin aivan järkyttävä, toivon todella että pääsen sinne. Neljä viikkoa muualla olisi todellista terapiaa, ja pääsisin näkemään sekä Piipun elämää toisessa maassa, kuten myös paikkoja joissa olen halunnut aina käydä: etenkin British Museum on listan kärkipäässä. Jos en pääse sinne nyt, haen toisen kerran keväällä.
Valokuvausinto on palaillut pikkuhiljaa takaisin koulun myötä. Harkitsen kovasti myös Creative Cloudin hankkimista itselleni, mutta kaksikymmentä euroa kuussa on opiskelijabudjetissa paljon. Hyötyisin siitä toisaalta aivan mielettömästi. Olen oppinut niin paljon uutta, ja keksinyt uusia ideoita, että tahtoisin vain kehittää itseäni paljon pidemmälle. Enkä näe siihen varsinaisesti muuta keinoa koulun ulkopuolella. Photoshop, Illustrator ja Lightroom olisivat unelma, eikä Adoben halvemmasta valokuvauspaketista löydy Illustratoria.
Blogin ulkoasusta täytyy paljastaa, että mulla on tekeillä uusi banneri, sillä edellinen on aivan onneton sekä tuhottoman vanha. Uusi odottaa kuitenkin koulun koneella tekijäänsä, joten en sitä saa tänne vielä muutamaan päivään. Yritän kuitenkin meidän portfoliohäslingin jälkeen saada sen taiteiltua, sillä olen suunnitellut uuden tekemistä yli vuoden. Nyt siihen on myös huomattavasti paremmat resurssit kuin lukio- ja yläasteaikoinani Gimpin kanssa - en muutenkaan osannut käyttää koko pirun ohjelmaa.
Meillä on kämpillä taas pahemman muotoinen remontti käynnissä. Lattia vaihtuu täysin uuteen, jossa menee toki muutama päivä, mutta sitä en suostu jättämään pidemmäksi aikaa venymään. Ja näyttäähän täällä nyt pirun hienolta! Löysimme myös DC-Fixin ihmeellisen maailman, jota pitäisi päästä testailemaan huomenna keittiön tasoihin ja laattoihin. Kyseessä on siis periaatteessa hyvin pitävä kuvioitu kontaktimuovin tapainen materiaali, jolla voi päällystää lähes mitä tahansa. Jokohan kaiken valmistuttua koti-ikävä helpottaisi?
Jotain positiivista on elämässään saanut aikaiseksi: lopetin polttamisen, Voihan tämä tulle jollekin yllätyksenä jo senkin puolesta, etten täällä ole mitenkään avoimesti aiheesta puhunut. Polttaminen oli sosiaalinen tapa, pako pahaa oloa ja vitutusta, tottumus sekä vieroitusoireiden poissa pitämistä. Ostin sähkösavukkeen, josta en aluksi pitänyt, mutta nyt on mennyt kuukausi ja siihen päälle vielä yksi täysi viikko polttamatta ainuttakaan tupakkaa. Yksi kaunis lauantai vain tuntui, ettei enää pysty, ja siihen se sitten loppui. Monesti vieläkin tekee mieli tupakkaa, mutta ihme kyllä oon selvinnyt silti ilman. Järki on aina sanonut, ettet nyt helvetti luovuta. Eihän nuo sähkötupakka ja sen nesteet mitään halpoja ole, mutta loppujen lopuksi kyllä se tulee keventämään kukkaroa kovasti, kun ei tulevaisuudessa tarvi enää tupakkia ostaa useampaa kertaa viikossa, eikä joskus enää näitä nesteitäkään. Mulla on tällä hetkellä Kangertechin Subox Mini ja tyytyväinen oon kyllä valintaan: en halunnutkaan alottaa aivan jollain pilipalilaitteella, josta ei irtoaisi minkäänlaisia höyryjä.
Keskeytän höpinäni tähän, sillä oon mielestäni availlut mieltäni ja sydäntäni tältä erää tarpeeksi. Pääasia kuitenkin on, että asiat lienee nyt parempaan päin. En ois ikinä uskonnut, että kahenkympin iässä asiat on vähintään yhtä hämmentäviä kuin viistoistakesäisenä - oon huomannut etten kuitenkaan oo ainut.
PS, Kuvat postauksessa on jälleen Piipusta, sillä nämä olen jakanut itselleni OneDrivessa työstämisen jälkeen. Lisään ensi viikolla kaikki valmiit samaan osoitteeseen, joten ehkä sieltä löytyy muutama kuvanen mm. muutaman viikon takaisesta mahtavasta Lapin reissusta ja jopa minusta itsestäni. Tavoitteeni on kuitenkin ollut julkaista ottamiani kuvia, jotta voin itsekin seurata kehitystäni, ja Piipu on ollut kyllä loistava malli ja oon tykännyt häntä kuvata.




Ei kommentteja:
Lähetä kommentti