Kuuntelin yksi ilta töissä Kolmas Nainen -yhtyeen biisiä Elämän Tarkoitus, ja samaistuin liikaa. Tämän jälkeen tajusin olevan pirusti liian nuori samaistumaan. Välillä tuntuu, että osittain olen henkisesti nelikymppinen, sillä muun muassa musiikkimakuni, huumorintajuni ja ajatusmaailmani osittain kohtaavat useampien vanhempieni ikäisten ihmisten kanssa. Tätä asiaa on vaikea selittää, mutta oon miettinyt tätä paljon pääni sisällä - huvittuneesti tosin. Piipun kanssa eräs ilta puhuttiin, kuinka hämmentävää on, ettei muista esimerkiksi ala- tai yläasteesta paskaakaan, ja kuinka tuntuu, ettei ymmärrä enää elämää, siis siinä mielessä että on aivan enemmän hukassa asioiden kanssa kuin aiemmin. Tämän takia "osoita taas elämän tarkoitus, oon ehtinyt jo unohtaa sen" lienee iskikin niin vahvasti. Syvällä sisimmässäni toki muistan elämäntarkoituksen olevan 42, mutten muista mistä tämä johtui (tämä lause oli Linnunradan käsikirja liftareille -teokseen viittaava huono vitsi).
"Ei oo ihme etten jaksa ajatella
asioita
Pääni täynnä kaikenlaista joutavaa joka ei kuuluis sinne ollenkaan"
Tämä on myös jotain, johon voin samaistua erittäin syvästi. Pitkään on tuntunut, että turhat elämän ongelmat tukahduttavat järkevän ajattelun. Kun pitäisi oikeasti tehdä päätöksiä, muistaa asioita tai saada asioita aikaiseksi, ei siitä tule mitään. Näin ollen olen huomannut viettäväni erittäin paljon vapaa-aikaani tekemättä mitään. Pelaaminen, elokuvat, tv-sarjat ja puhelin ovat vieneet aikaa enemmän kuin tarpeeksi, jolloin tärkeämmät asiat ovat jääneet taka-alalle. Tänäänkin odotti tiskivuori tiskaajaa, mutta pitkän koulupäivän jälkeen en voinut edes miettiä tiskejä. Tämä nyt ei kuitenkaan ole mikään katastrofaalisen suuri ja maailmaa mullistava asia, mutta tahtoisin miettiä esimerkiksi mitä sitä omalla elämällään tekisi, enkä vain kykene. Ihan kuin aivot olisivat jotenkin ylikuormittuneet, mikä lienee mahdollistakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti