Haaste.

Fuck with the rebel starsia kirjoittava Susanna Cristina heitti mulle tällaisen haasteen, johonka nyt yritin parhaani mukaan vastailla. Oli tarkoitus postailla tämä jo paljon aiemmin, mutta mulla on ollut aika tuskallisia hetkiä nettiyhteyteni kanssa, mutta onneksi viimein sain tän tänne. :)

Ai niin, alkakaa seurata Susannan blogia, se on oikeasti tosi kiva!

LIEBSTER AWARD: 
''This little award is all about discovering new blogs and helping  

those with less than 200 followers to get recognised.'' 

1. EACH PERSON TAGGET MUST POST 11 THING ABOUT THEMSELVES
2. THEY MUST ALSO ANSWER THE 11 QUESTION THE 'TAGGER' HAS SET FOR THEM
3. THEY MUST CREATE 11 MORE QUESTIONS TO ASK BLOGGERS THEY HAVE DECIDED TO TAG
4. THEY MUST THEN CHOOSE 11 BLOGGERS WITH LESS THAN 200 FOLLOWERS AND TAG THEM IN THEIR POST
5. THESE LUCKY BLOGGERS MUST THEN BE TOLD
6. THERE'S NO TAG BACKS

11 THINGS ABOUT ME

Niinku olen jo miljoona kertaa sanonutkin, musiikki on mulle periaatteessa elämä. Tykkään sateesta, mutta silti toivoisin, että välillä satais aurinko. Oon liian herkkä. Mietin liikaa. Mua hävettää se, miten paljon aikaa vietän neljän seinän sisällä käymättä edes ulkona. Haluan osata soittaa ukulelea. En halua käydä koulua, mutta lähiaikoina siellä pärjääminen on stressannut mua ihan liikaa. Mua pelottaa, miten ihmeessä pärjään elämässä, koska oon liian ujo, enkä tykkää hoitaa esimerkiksi virallisempia asioita itse. En laula, mikäli joku on kuulemassa. Ainut poikkeus tässä on veljeni. Tykkään käyttää pipoja. Kerään "Rakas Nuija Päiväkirjani" -kirjasarjaa, sillä se on hirmu söpö. Mun mielestä jouluna on kivempi saada lahjoja, kuin antaa niitä (oon tän suhteen edelleen niinku pikku kakara), Toisaalta taas en tykkää, että ihmiset käyttää muhun rahaa, mutta on sinällään tosi kiva saada viimein jotain, jota on kauan tarvinnut tai jonka on vain kauan halunnut. 
En nyt tiedä, kuinka monta asiaa listasin tähän oikeasti, mutta tää saa riittää. :') 

11 QUESTIONS TO YOU

1. Miksi päätit aloittaa bloggaamisen?

- Se tuntui kivalta idealta, halusin alunperin kirjoitella omista fiiliksistäni. Sittemmin sain oikeasti muutaman lukijankin, joten en oo ollut niin avoin enää kaikesta, etenkin kun kaveritkin tietää tän blogin. Aloin postailla enemmän omia valokuvia, mutta kun valokuvaaminen on vähän jäänyt, ei ole tullut kirjoiteltua niin paljon. Koitan saada tähän kyllä jotain muutosta lähiaikoina.
2. Jos voisit saada yhden ihmisen takaisin elämääsi, kuka se olisi ja miksi?

- Jaa-a. En ole oikeasti menettänyt ketään kauhean läheistä ihmistä, mutta mun mielestä ois kiva nähdä isän entinen naisystävä vielä ainakin kerran.

3. Mikä on elämäsi suurin tavoite?

- Elää hyvä, hauska elämä. En haluaisi tosiaan elää "normaalia" elämää tavistyössä, en halua perustaa perhettä tai mitään sellaista. Haluan työskennellä musiikin parissa, nähdä maailmaa ja kokea kaikkea hienoa.
4. Tykkäätkö kolmioista, jos niin miksi tai miksi et?

- Hipsterkolmioista vai normikolmioista? o: En käsitä hipsterkolmioita, kolmioita vastaan minulla ei ole mitään. :')

5. Neule vai villapaita?

- Paha kysymys! Tykkään molemmista, en osaa päättää! Heitetään nyt kuitenkin vaikka villapaita.

6. Pidätkö itseäsi normaalia järkevämpänä?

- Riippuu tilanteesta! Joidenkin ihmisten seurassa kyllä, joidenkin en. Riippuu myös ihmisten mielentilasta, sillä mikäli itse ei vamota yhtään ja kavereilla ei oikein jaksa järki kulkea joissain tilanteissa, silloinkin tunnen itseni fiksummaksi. 

7. Kenellä henkilöllä on kaikkein upein ääni?

- Alan Richman pääsee ainakin kärkikolmikkoon. Sitte on toki joitakin laulajia, mutta en oikeastaan osaa valita jotain, joka nousisi tosi kirkkaasti yli muiden (tai nyt ei vain pomppaa ketään sellaista mieleen). 

8. Mistä uneilmoit?

- Tällä hetkellä tosiaan eniten siitä, että saisin opiskella musiikkiteknologiaa ja pääsisin niihin töihin joskus.

9. Yksitoista (11) sanaa, jotka kuvaavat sinua parhaiten?

- Fiksu, typerä, hiljainen, ujo, epävarma, oikeasti leikkisä/lapsellinen, mutta lähinnä yksikseni, huonomuistinen, rauhallinen, huolehtiva/huolestuva (joka on jossain määrin hyvä puoli), mahdollisesti pian hyvin hyper, sillä en nukkunut viime yönä.

10. Oletko koskaan lukenut witch -lehtiä, jos niin mitä tykkäät?

- Niin sitä sarjakuvaa? Luin ehkä pari sarjista niitä, mutta enemmän tykkäsin jostain syystä niistä kirjoista. Muistan vieläkin, että Will oli mun suosikkini, muut oli liian tyttömäisiä mun makuuni. :'D 

11. Onko rakkaus yliarvostettua?

- No en nyt sinällään ehkä sanoisi, että se on yliarvostettua, mutta mun mielestä on ehkä vähän surullista, miten ihmisillä on jokin mieletön pakko olla parisuhteessa. On toki hienoa, jos on löytänyt kumppanin, mutta tuntuu jotenkin hölmöltä, että sitä on pakko etsimällä etsiä, tai sitten tuskastellaan sitä, ettei ole löytänyt ketään. Että rakkaudessa ei ole mitään vikaa, mutta toisaalta ehkä ihmisten ei pitäisi olla NIIN riippuvaisia rakkaudesta, jota parisuhteessa on. Eli okei, nyt mun kantani on kait se, että kyllä, rakkaus on yliarvostettua. Onhan rakkautta toki monenlaista, esimerkiksi vanhemmat yleensä rakastavat lapsiaan ja lapset vanhempiaan.

 11 QUESTIONS TO YOU

1. Onko sun mielestäsi joulu liian kaupallinen juhla, vai nautitko joulun odotuksesta ja siitä, että kaupoissa alkaa pikkuhiljaa olla jo joulutavaraa myynnissä?

2. Mitä haluat tehdä isona?

3. Tulisiko sun mielestäsi ruotsin olla pakollinen oppiaine kouluissa?

4. Tykkäätkö sarvikuonoista?

5. Milloin aloitit blogaamisen?

6. Mikä on sun lempivärisi?

7. Soitatko jotain instrumenttia? Mitä?

8. Tähänastisen elämäsi paras päivä/hetki?

9. Mikä tekee sinut onnelliseksi?

10. Tämä tuntuu olevan ikuinen taistelun aihe, mutta kumpi on sinun mielestäsi parempi, lukio vai amis, ja miksi?

11. Kuka ihminen on vaikuttanut sun elämääsi eniten tai kuka on sun suurin 'idolisi'?

         

 HAASTAN

 http://sokerimurmeli.blogspot.fi/

http://sannajyrinki.blogspot.fi/

Sori, mutta mulla ei nyt jotenkin riitä aivokapasiteetti siihen, että keksisin, keille kaikille tämän heittäisin, etenkin kun niin monet on tuntuneet lopettaneen blogaamisen.

I've been thinking lately that I think too much quite frankly.

Katsoin juuri elokuvan Third Star, jossa näyttelee mm. Benedict Cumberbatch (hänet ootte mahdollisesti bonganneet Sherlockina) ja tämä leffa nousi heti mun ykkössuosikkeihini. En kykene käsittämään, miksi mun suosikkielokuviani sattuvat olemaan aina ne, joiden aikana itken silmät päästäni, tähän nyt hyvinä esimerkkeinä Into The Wild ja Brokeback Mountain. Toisaalta tällaiset elokuvat pistää miettimään, joka on todella hyvä asia, esimerkiksi Into The Wild tosiaan muutti jopa mun elämänarvojani, ja se on edelleen mun suosikkileffani koskaan. Tahtoisin lukea kyseisen kirjankin, mutten ole sitä vielä saanut hankittua. Pääpointti tässä piti olla kuitenkin se, että katsokaa Third Star. Toisaalta, what the hell, katsokaa myös Brokeback Mountain ja Into The Wild (aka Erämaan armoille, kait), jos ette ole itseänne niillä sivistäneet.
Mä olen laiskistunut blogaamisen kanssa. Tai yksinkertaisesti: mä olen laiska. Koko tää kuukausi on mennyt ihan pimennossa, en oo jaksanut panostaa juuri mihinkään. Nyt, kun keksin viimein, mitä voisin suunnilleen elämälläni tehdä, tuntuu lukiokin ajanhukalta. En luultavammin tarvitsisi sitä urallani. En osaa selittää teille suomeksi, mitä haluan tehdä, mutta uusi brittiläinen Amerikassa asustava tuttavani auttoi mua kuitenkin keksimään, kuinka pääsen musiikkialalle, vaikken tekisi musiikkia. Onhan tosiaan siellä vähän muitakin ammatteja, kuin tämä iänikuinen muusikko. :--D
Eniveis, voin sentään ylpeänä ilmoittaa, että tänään en ollut laiska! Kävin matikan kokeessa, tulin kotiin, menin Anun kanssa yhdeltä puolukkaan, menin kotiin ja kohta suuntasin isän ja veljen kanssa puolukkametsälle. :') Tunnen itseni eräjormaksi. Onneksi tästä uurastuksesta saa rahaakin.
Viittaan nyt Never Shout Neverin Simplistic Trance - Like A Getaway -biisistä lainaamaani lauseeseen tuossa otsikossa sen verran, että mietin oikeasti ihan liikaa. Yksinkertaisiakin asioita, jotka ei liikuta muita millään tavoin. Sitten stressaan turhasta ja hankaloitan elämääni tällä. Olisi tosi hienoa osata vain ottaa kunnolla rennosti välittämättä mistään, välillä ainakin.
Pieni ilouutinen tähän loppuun, perun sanani The Usedin keikkaa koskien. Menen sinne sittenkin and I'm excited! :--D
Tässä teille turhaa jaarittelua, rispektit sille, joka jaksoi lukea loppuun asti!

Shut your eyes and think of somewhere.

Arki alkaa ahdistaa jo nyt. Lähinnä, koska ihan kohta on koeviikko, vaikka kouluhan alkoi ihan justiinsa. En ole vieläkään tottunut aikaisiin herätyksiin enkä jaksaisi istua tunneilla. Pientä iloa nyt kummiskin sain siitä, kun skootteri saatiin viimein kuntoon ja voin ajaa itse kouluun, ei tarvitse huolehtia linkulla kulkemisesta.
Oon tässä nyt LiveJournalissa keskustellut erään ficcarin kanssa kohtuu ahkerasti ja en voi sille mitään, että koko ajan mun sisälläni voimistuu se ääni, joka huutaa, etten tahdo tavallista tulevaisuutta. En mene ikinä naimisiin enkä tahdo perhettä, en tahdo normaalia uraa enkä tahdo elää koko ikääni täällä, en edes Suomessa. Inhottavinta tässä on se, että toinen ääni mun sisälläni huutaa, että kaikki tää on vain toiveajattelua ja kuitenkin päädyn elämään "samanlaisen" elämän kuin kaikki muutkin.
Tulen olemaan varmaan ikuisesti katkera mun vanhemmilleni siitä, etten voinut aloittaa kitaransoittoa kakkosluokalla, nyt musiikkiurakin tuntuu lähinnä naurettavalta ajatukselta, koska tuskimpa musta olisi siihen. Jos en keksi jotain kivaa, johon ei sinällään liity soittaminen, mutta se on silti musabisnestä...

Haluan ihan tyhjästä ison läjän rahaa, tyylikkään kartanon, jonku mukavan palvelijan (joka voisi toimia jossain ystävän roolissa myös) ja luotettavan kumppanin. Tai ehkä voisin ottaa kaikki kaverini asumaan sinne kartanoon. Olisi vain niin kiva saada kaikkea tekemättä sen eteen mitään, mutta jokainen tietää, että se on täysin toiveajattelua.

Hakkaan päätä seinään täällä myös sen vuoksi, että periaatteessa tahtoisin todella mennä katsomaan The Usedia, mutten odottanut, että ne tulisi Suomeen jo tänä vuonna, joten mulla ei periaatteessa ole vara mennä Helsinkiin asti keikalle. Toinen, jonka tulen missaamaan tämän vuoksi on An Cafe. Ei olisi koskaan pitänyt alkaa kuunnella musiikkia.

You could make everything alright.

Tänään oli kyllä taas vaihteeksi kehittävä päivä. Ensimmäinen kerta tänä lukuvuonna, kun en herännyt kouluun (ei kyllä varmasti viimeinen, onnistun unissani sörkkimään herätyksen aina pois). Päädyin kuuntelemaan remixejä Bring Me The Horizonin biiseistä ja siivoamaan.

Dau onneksi kutsui niille Ooniksen kanssa kylään, ja mehän mentiin, viimeksi oonkin käynyt tasan vuosi sitten. Oona komensi nappaamaan mukaan soittimen, jotta voidaan "musisoida" yhdessä (aka raiskata kaikkien aivoja kitaralla, nokkahuilulla ja huuliharpulla). Tämän lisäksi ohjelmassa oli idioottimaisia (mutta hauskoja) hipster/satanisti/kissaeläin -kasvomaalauksia, musiikin kuuntelua, toffeen tekoa, ahdistavia Slenderman -videoita ja Amnesiaa. :)
On pitänyt jo kuukausikaupalla käydä Daylla, mutta se on aina jäänyt, pääosin koska mulla ei ole skootteria. Onneksi toi järjestyi tänään, pitää käydä siellä useamminkin!

Toisinaan kyseenalaistan kyllä meidän henkisen ikämme, eilenkin käväistiin Oonan ja Daun kanssa Iidalla koulun jälkeen, ja siellä tuli leikittyä koristeporoilla sirkusporoja ja kaikkea vastaavaa. Hyvähän se vain on olla välillä lapsenmielinen. Pienenä luulin aina, että lukiolaiset on tosi sivistynyttä porukkaa. Ne lukee hirveästi läksyjä ja puhuu fiksuja. Ompas tämäkin tullut todistettua täysin vääräksi harhaluuloksi. :')

Päivät menee uskomattoman nopeaa nyt, kun arki alkoi. Huomenna on taas perjantai. Vastahan se oli. Johtuu kai siitä, kun kotiin tullessa on paljon tehtävää, jolloin aika kuluu huomaamatta ja eilenkin nukahdin kesken Sherlockin tv'n ääreen, joka vei pari tuntia mun päivästäni ugh.

Tässä tällainen merkityksetön tilannepäivitys. Nyt aivopesen itseäni Never Shout Neverillä (herran "first dancen" söpöstä kertosäkeestä varastin otsikon) ja alan nukkumaan pikkuhiljaa. Ehkä herään huomenna kouluunkin!

I've been dreaming of us leaving everything and everyone we've ever known.

Kouluun paluu ei sinällään oo ollut niin stressaavaa, kuin pelkäsin. Onhan toi fyysisesti sinällään raskasta, koska ilmeisesti kesä päätti lahjoittaa meille viimeisiä helteitä.
Tiistaina ahdisti ajatuskin arjesta, ja aamuiseksi piristykseksesi kuuntelemani musiikkikin päätti hieman pahentaa tilannetta "Well, they can take, take, take the kids from the summer but they'll never, never, never take the summer from me." Tuossa tilanteessa en osannut enää kuin nauraa. Meidän lukiolaisten onneksi meille annettu informaatio olikin väärää, ja koulu loppui jo kahdeltatoista, mutta kotiin tullessani rojahdin vain sohvalle ja nukahdin. Mulle on ihan selkeästi jäänyt täysin päälle tää kesän unirytmi(ttömyys), pitäis tehdä asialle jotain. Nyt nämä kolme kunnon koulupäivää on ollut kuitenkin sinällään tosi rentoja ja lyhyitä, ehkä tästä vuodesta tulee sittenkin hyvä. :----)

Omalta osaltani oon vaikeuttanut unirytmin muuttamista viimeksi eilen, kirjoitin koneella kahteen asti ihan vimmoissani, kun iski jälleen inspiraatio. Sinällään tuntuu tosi hyvältä saada jotain aikaiseksi sillä saralla!

Tätä oon kuunnellut ja soittanut tosi mielissäni pari viimeistä päivää. Yellowcardin uusi levy oli ihan kiva, mutta mun mielestäni on vähän huolestuttavaa, jos mun suosikkibiisini on coveri Coldplayn biisistä... :')

Mun elämässäni ei oo tapahtunut mitään kauhean mielenkiintoista loppujen lopuksi, joten tän blogin kirjoittaminen tuntuu välillä aika kuivalta. Tuntuu kuitenkin, että tännekkin pitää välillä jotain rustailla, mutten oo kehittänyt mitään kauhean luovaa, ja mä olen siitä pahoillani. Ei vaan innosta tällä hetkellä yhtään esimerkiksi valokuvailla, joten oon tyytynyt tekstipostauksiin ja biiseihin jo jonku aikaa. Ehkä, kunhan tää arki alkaa sujua jälleen, jaksaa oikeasti panostaa vähän enemmän harrastuksiinsa (tuntuu tyhmältä kutsua esimerkiksi valokuvausta harrastukseksi, kun se ei ole urheilua) ja tähän blogiin. :-----)

Paluu arkeen koittaa.

Tylsä kesälomani menikin sitten vilauksessa ohi. Ylihuomenna pitäisi nousta yhdeksäksi kouluun. Ilmeisesti meillä onkin heti normaaleita oppitunteja ensimmäisenä koulupäivänä. Tulee shokkipaluu arkeen, kaksi viimeistä tuntiakin on kahdesta neljään liikuntaa.
Näillä näkymin mun lukujärjestykseni on silti tosi kiva, mikäli siihen ei tule paljon muutoksia. Kahtena päivänä koulua vain kahteen, kahtena kahteentoista. Vain yksi neljän päivä ja vain kaksi kahdeksan aamua, loput kymmeneltä. Sinällään ei siis mitään valittamista, paitsi tietenkin faktassa, että koulu alkaa. Pitää tottua aikaisiin herätyksiin, läksyjen tekoon ja ahertamiseen.

Viime torstaina kävin kavereiden kanssa Oulussa. En löytänyt itselleni mitään jännää, ja niimpä muistoina reissusta onkin vain pussillinen teetä ja mäkkärin kokislasi. Tuota reissua oli odotettu tosi kauan ja oli ihan loistava nähdä viimein, Dayaakaan en ole nähnyt koskaan ennen millään kesälomalla. Iida kierrätti meitä turistikierroksella ympäri Oulua, sillä me muut tunnettiin pahaisesti vain pieniä osia keskustasta. Meidän tuli kierreltyä sitten esimerkiksi torilla, tuomiokirkossa, museossa ja puistoissa. Oulu on sinällään tosi kiva, vaikka itse haaveilenkin muuttavani ennemmin jonnekkin eteläisempään kaupunkiin.
Tuolla reissulla huomasi kyllä, että kunnon yöunista ja paremmasta kunnosta olisi kovasti hyötyä. Nukahdin illalla melkein samantien ja kärsin lihaskivuista pari seuraavaa päivää (luulen kyllä, etten ollut ainut).
Hei, sivistyinkin muuten: me katsottiin Iidan luona Atlantis, kun kyllästyttiin kaupungissa kiertelyyn. Muistan jo pienenä halunneeni katsoa sen joskus, joten oli jo aikakin. :--D

Nyt oon taas viettänyt tämän illan lähinnä kirjoittaen. Viimeinkin sain sen kauan odotetun luovuuden puuskan ja saan jälleen jotain aikaiseksi!

Jostain syystä tykkään tästä ihan liikaa.

I can't sleep at night.

Tämä päivä oli oikeasti joku ihan naurettava "hei, minulla on ihan kurja olo ja yritän ajatella silti positiivisesti uskomatta puoliakaan". En tiedä, en saanut nukuttua kunnolla, oon ihan hirmu kipeenä ja ilman kummempaa syytä muutenki jotku teiniangstit, varmaan kun ärsyttää ennestään jo selkäkivut ja nuhat sekä koulun alut, nämä kelit ja kaikki. Kuitenkin oon yrittänyt repiä jotain irti kaikesta "no, onhan täällä pihalla silti ihan nättiä", "ainakaan et istu koko ajan koneella", "kesälomalla kuuluu laiskotella"... Mun sisälläni asuu kuitenkin aikamoinen pessimisti, joten en osaa olla tyytyväinen asioihin ja petyn itseeni, jos en saa juuri mitään aikaiseksi. Se onkin ehkä mun huonoimpia piirteitäni ja tahdon siitä eroon. Onneksi varmasti jo huominen on paljon kivempi.

Nyt tiivistän puolet tylsästä kesälomastani yhteen Oonan otokseen, tietokonetta ja soittelua + soittelua tietokoneen ääressä. :'D Tästä tuli mieleen, että pitäis opetella uusia biisejä!

Ps. Lähettäkää joku mulle ruokaa, meillä on vain pähkinöitä ja nekin loppuu ihan justiinsa. D--: