Bitch better have my money

On tämäkin päivä. En tiennyt, että opiskelija saa asumislisän vain opintokuukausilta. EN OLE MUUTTAMASSA KESÄKSI KOTIIN. Kelalle terveisinä voisin quotata Nikke Ankaraa "haistappa laalalalalalaa..." koska Perjantai 13. on kuulostanut tänään erityisen hyvältä.
Oon yrittänyt soittaa Kelaan kolmesti ja DNA'llekin kerran. Lakatkaa ihmiset vinkumasta asioistanne, minä haluan selvittää omani. Joka kerta siis luurista kuuluu "Palvelussamme on tällä hetkellä ruuhkaa, soita myöhemmin uudelleen". En oo todellakaan valmis aikuisuuteen.

Viime päivät on jälleen menneet Simsin parissa, sillä töissä on ollut hiljaisempaa ja ei oo vaan jaksanut tehdä mitään muutakaan. Huvittaisi toisaalta vain ajella ja himmailla, mutta ei ole vara bensaan. Kyllä tulee tylsä kesä jos jatkuu sama meno vielä pari kuukautta.

Kuvasaldo tällä erää saa jäädä tekotaiteelliseen paskaan, sillä OneDrive päätti, ettei ole hyvä hetki toimia. Mitä tässä enää voi sanoa. Vetää tää päivä aika sanattomaksi.

On kulunut hetki.

Viimeisin päivitykseni on joulukuulta. On siis mielestäni aika viimein päivittää jotain uutta, etenkin koska lähiaikoina olen useampaan otteeseen kirjautunut sisään Bloggeriin ja harkinnut postaavani jotain.

Lähemmäs puolessa vuodessa ehtii sattua ja tapahtua. Tässä välissä on ehtinyt olla kaikki lähtien maagisesta 18-vuotissynttäreistä penkkareihin, kirjoituksiin, loman alkamiseen ja ylppäreihin saakka. Ajokorttikin on tullut matkan varrella hankittua, kuten myös uusi ja ihmeellinen kaveriporukkani, Raamattupiiri. Jäsenet ovat tosin vanhoja tuttujani, Piipu ja Jarkko. Haluaisin tässä välin huomauttaa, ettei me siis olla mikään virallinen raamis, koska meidän harrastuksiin kuuluu lähennä mun huoneen lattialla koomaaminen, pilistely ja extempore ääliöideoiden toteutus. Me ei siis todellakaan täytetä millään tavoin oikean raamattupiirin kriteereitä. :)

Mitä tähän kahdeksantoista vuoden ikään tulee, se ei ollutkaan niin ihmeellistä. Toki on kiva, että voi tosiaan ajaa itse autolla ja ostaa juomansa, mutta ei se muuta ketään ihmisenä tai tee kenestäkään siistimpää. Toinen "mullistava" asia elämässäni on nyt tosissaan ollut tää lukion loppuminen, jota en oo vieläkään oikein sisäistänyt. Lukiovuodet on ollut ehdottomasti parhaita kouluvuosiani koskaan, ja oon kiitollinen kaikille kavereilleni siitä. En olisi kasvanut täksi ihmiseksi, jos mulla ei ois ollut tätä porukkaa mun ympärilläni. Lukion läpikäynti vaati toki tuskanhikeä ja kyyneleitä, mutta se antoi myös todella paljon. Sinällään palaisin mielelläni vielä takaisin.

Tällä hetkellä elän tekemättä mitään, ainakin jos mun vanhemmiltani kysyttäisi. En käy töissä tai tosissaan siis opiskelekaan, vaan istuskelen kotona tai huitelen pitkin kyliä kavereideni kanssa. Mun mielestä se on tässä vaiheessa jo onneksi aika sallittuakin, sillä kahdentoista kouluvuoden jälkeen on ihan hyvä rentoutua oikein kunnolla. Kunhan vain osaisi sitten palata syksyllä arkeenkin, mikäli tarve sen vaatii. Hain opiskelemaan media-alalle, ja sinne pääsy olisi aika siistiä.