It's all about blue and pink.

Perusosaamisen näyttö lähestyy. Vaikka sen läpi todennäköisesti pääseekin, kauhistuttaa aivan järjettömästi. Nettisivut tulee olemaan mun suurin tuomioni, mikäli sikäli kyse ei ole pelkästä layoutin luomisesta. Ja kun ei luultavasti ole.  *insert kakkahymiö here*

Elämässä on tapahtunut ihan hulluja muutoksia taas. Muutin pois kotoa, mikä on ollut stressaavaa, turhauttavaa, jännittävää, mahtavaa, surullista sekä haikeaa. Ainakin. Muutto ei todellakaan ole niin hauskaa ja mahtavaa kuin aina kuvittelin, etenkin mikäli uudessa asunnossa pitää tehdä remonttia. Tällä hetkellä keittiö on valmis, olohuoneesta puuttuu yhdeltä seinältä tapetti ja eteistä tai makuuhuonetta ei ole edes aloitettu - ihan vain siitä syystä, ettei jaksa koko ajan elää siinä kaaoksessa, joka on riitaannuttanutkin minua ja kämppistäni/parasta ystävääni/Jarkkoa. Lisäilen asunnosta kuvia sen ollessa valmis, eräänlainen ennen-jälkeen kollaasi olisi kiva. Muuton yhteydessä en oo kuitenkaan kuvannut kameralla mitään, sillä siinä ei ole ollut virtaa, joten laatu on kännykkälaatua. Pitää toki myös jostain kaivaa se kameran laturi...

Jos tästä kuitenkin positiivisiakin asioita pitää löytää, ei se ole loppujen lopuksi niin vaikeaa. Huomaan jo nyt paremmat välit vanhempiini, itsenäisyys on sinällään mukavaa ja oppii elämään oikeasti elämää huolehtiessaan asioistaan. Meidän asunto on tilava, ja siitä tulee pirun hieno. Se on jo nyt kiva. Pitää tähän nyt heittää myös miinusta väliin, joka on asunnon sijainti. Ylin kerros kerrostalossa, jossa ei ole hissiä. Ainakin nousee kunto, huh. Niitä portaita onkin saanut ravata ahkerasti.

Pahoittelen tämän kuvan laatua, tiedän sen olevan 10/10

Koulu ei ole juuri valokuvailuja sisältänyt. Eräs päivä eksyimme kuitenkin pihalle kuvaamaan salaman kanssa, mutta omalta osaltani siitä ei meinannut tulla juuri mitään. Kuvasta voi lienee huomata pienen hajotuksen, jota viime koulupäivät ovatkin sisältäneet. Joka päivä koneella istumista lähes 8 tuntia tuntuu hieman puuduttavalta, ja loppupäivän ajan meinaa usein vain keskittyminen herpaantua ja kaikki typeräkin naurattaa. Kaksi jälkimmäistä kuvaa taas ovat Piipun haastattelua varten.

On kulunut hetki.

Viimeisin päivitykseni on joulukuulta. On siis mielestäni aika viimein päivittää jotain uutta, etenkin koska lähiaikoina olen useampaan otteeseen kirjautunut sisään Bloggeriin ja harkinnut postaavani jotain.

Lähemmäs puolessa vuodessa ehtii sattua ja tapahtua. Tässä välissä on ehtinyt olla kaikki lähtien maagisesta 18-vuotissynttäreistä penkkareihin, kirjoituksiin, loman alkamiseen ja ylppäreihin saakka. Ajokorttikin on tullut matkan varrella hankittua, kuten myös uusi ja ihmeellinen kaveriporukkani, Raamattupiiri. Jäsenet ovat tosin vanhoja tuttujani, Piipu ja Jarkko. Haluaisin tässä välin huomauttaa, ettei me siis olla mikään virallinen raamis, koska meidän harrastuksiin kuuluu lähennä mun huoneen lattialla koomaaminen, pilistely ja extempore ääliöideoiden toteutus. Me ei siis todellakaan täytetä millään tavoin oikean raamattupiirin kriteereitä. :)

Mitä tähän kahdeksantoista vuoden ikään tulee, se ei ollutkaan niin ihmeellistä. Toki on kiva, että voi tosiaan ajaa itse autolla ja ostaa juomansa, mutta ei se muuta ketään ihmisenä tai tee kenestäkään siistimpää. Toinen "mullistava" asia elämässäni on nyt tosissaan ollut tää lukion loppuminen, jota en oo vieläkään oikein sisäistänyt. Lukiovuodet on ollut ehdottomasti parhaita kouluvuosiani koskaan, ja oon kiitollinen kaikille kavereilleni siitä. En olisi kasvanut täksi ihmiseksi, jos mulla ei ois ollut tätä porukkaa mun ympärilläni. Lukion läpikäynti vaati toki tuskanhikeä ja kyyneleitä, mutta se antoi myös todella paljon. Sinällään palaisin mielelläni vielä takaisin.

Tällä hetkellä elän tekemättä mitään, ainakin jos mun vanhemmiltani kysyttäisi. En käy töissä tai tosissaan siis opiskelekaan, vaan istuskelen kotona tai huitelen pitkin kyliä kavereideni kanssa. Mun mielestä se on tässä vaiheessa jo onneksi aika sallittuakin, sillä kahdentoista kouluvuoden jälkeen on ihan hyvä rentoutua oikein kunnolla. Kunhan vain osaisi sitten palata syksyllä arkeenkin, mikäli tarve sen vaatii. Hain opiskelemaan media-alalle, ja sinne pääsy olisi aika siistiä.

I know I'll never die alone because all of you.

Meillä oli perjantaina koulukuvaus, joten se oli tosi otollinen päivä kuvata myös kaverikuva. Ainut ongelmahan oli "virallisen" kaverikuvan henkilöinen maksimimäärä; kuusi henkilöä. Me siis pidettiin oma photoshootti, ja kun oikeasti asiaa alkoi miettiä, en olisi koskaan ennen uskonut olevani näin suuren porukan kanssa kaverikuvassa. Ei kai mulla edes ennen ollut näin paljon kavereita. :---D

Lukiolaiset äärimmäisen fiksuina.

Kirjoituksiin saadaan ensituntumaa seuraavana tiistaina, kun on englannin kuuntelun vuoro. Siitä en ota suuria paineita, hieman vain mietityttää, laittavatko minkä tasoista kuuntelua meille tällä kertaa, osa pitkän englannin kuunteluista kun on todella helppoja, ja osa taas jokseenkin haastavia.

Koulu stressaa kyllä muuten hieman tässä vaiheessa, mutta viimeistään syksyn kirjoitusten jälkeen pitäisi tippua taakka harteilta.

 

 Lähiaikoina mun huonetta on remontoitu oikein urakalla, jotta pääsisin sinne viimein muuttamaan. Seinät maalattiin punaiseksi, kuten päätin joskus muinoin, ja seinälle löydettiin mustavalkoinen maisematapetti. Ihan mukava sinällään saada viimein tuo valmiiksi, sillä isän luona mulla ei ole ollut koskaan omaa huonetta.

 

 Lähden tästä nyt tekemään saksan tehtäviä. 

Toivottavasti teillä oli kiva viikonloppu! Oma tuntui menevän ohi ihan turhan nopeaa, enkä oikein mitään saanut aikaiseksi, mutta sellaista se välillä on. :D