Kuvasatoa jälleen kestohankiretkeltä. Ei kovin kaukanakaan meistä sijaitsee huonokuntoinen vanha lato, jossa käyn melkein joka talvi. Kesäisin en sinne todellakaan lähde, sillä en jaksa rämpiä peltojen poikki, mutta hankien kantaessa sinne on nopea ja helppo päästä.
Ladolla inspiroiduin kuvailemaan sen mielestäni hyvinkin kauniita lautoja. Ympäristöstä löytyi myös pyörän rämä ja ladon seinästä bongasimme jotain vanhoja merkintöjä, jotka näyttivät mielestäni mielenkiintoisilta.
Jälleen jokainen kuva on kovin eri sävyinen, tarkoituksella. Tulen varmasti testailemaan näissäkin kuvissa vielä joitain muitakin sävyjä, mutta esimerkiksi pyöräkuvassa hain kuitenkin luonnollisuutta, niitä värejä joita paikalla oikeasti oli. Mielestäni kuvien muokkaus ei kuitenkaan ole niin vakavaa, toisinaan voi vähän vääristelläkin värejä jos se on kuvalle eduksi.
Viime aikoina oon jaksanut jopa muokata kuvia. Otin kameran vastikään mukaan lenkille, sillä kestohanget oli ehkä parasta jälleen koko talvessa. Oon testaillut jonkin verran eri tyylejä, ja ajattelin postailla niitä muutamassa eri postauksessa, jottei tämä yksi postaus venyisi järjettömän pitkäksi.
Sain viime viikolla töitä. Käsittämätön onnenpotku sinällään, sillä se helpottaa elämää huomattavasti. Rahatilannetta ainakin. On jokseenkin vaikea olla opiskelija pelkkien tukien varassa. Tänään olisi vuorossa ensimmäinen työpäivä, joka kestää huimat pari tuntia. Toivon nyt vain, että opin kaiken mahdollisimman nopeasti, sillä perjantaina pitäisi kyetä jo itsenäiseen työhön ilman opastusta. // EDIT: Ensimmäinen päivä takana. Ehkä traumatisoiduin hieman siitä muistettavien asioiden määrästä, mutta pidetään peukut pystyssä että opin olemaan nopea ja muistamaan kaiken.
Mitä nyt yleisesti elämään tulee, on se ollut entistä terveellisempää. Sunnuntain tosin makasin vain valtaosan päivästä kotona, sillä en jaksanut tehdä mitään. Huoneen siivouskin tuntui pakkopullalta, vaikka sen itse aloitin. Istuin porakone ja ruuvilaatikko sylissäni varmaan vartin ja tuijotin lattiaa, kun ei vain inspannut. Johtunee tuosta surullisen kuuluisasta takatalvesta, joka ei ole juuri piristänyt. Kyllä se tästä kuitenkin varmasti taas. Pari ankeampaa päivää kun ei loppupeleissä merkkaa mitään.
Selitän nyt enemmänkin näistä kuvista. Lähdimme tosiaan Piipun ja Jarkon kanssa tallaamaan vain tuonne kestohankille noin viikko sitten, ja kuvailin jatkuvasti kaikenlaista. Muokkauksessa oli tarkoituskin vetäistä vähän eri värejä eri kuviin, sillä tahtoisin oppia vähän eri näköisiä tekniikoita. Meillä kun ei varsinaisesti koulussa sellaisia opeteta, vaan kuvan lopputuloksesta on päätetty itse. Muokkaan kuvani Lightroomilla, mutta pitäisi ostaa itsellekin melkein Adobe -paketti, sillä siihen sisältyisi Photoshop, Illustrator ja kaikkea muuta kivaa. Se ei kuitenkaan ole tällä hetkellä mikään ykkösprioriteetti, vaikka sen saisikin huimalla opiskelija-alennuksella. Voin joskus myös julkaista kuvia tyylillä ennen-jälkeen, jotta näette millainen on ollut lähtökohta.
// Olen nyt kirjoittanut tätä postausta kolmena eri ajankohtana. Tänään on tiistaiaamu, ja tämä väsymys tuntuu aivan ylitsepääsemättömältä. Ehkä sitä tämän pitkän koulupäivän jälkeen voisi vaikka nukahtaa hetkeksi ennen töitä. Kyllä se tästä, kunhan vain tottuisi aluksi vähän raskaampaan arkeen. Palaan nyt Illustratorin ja vaalipostereiden pariin, mutta yritän kirjoittaa uudestaan jo tällä viikolla, sillä tahdon todella julkaista vähän muitakin kuvia tuolta samaiselta reissulta.
PS. Tuttuun tapaan tahdon taas suositella teille kappaletta, tällä kertaa kyseessä suomalaisyhtye 22-Pistepirkon Birdy. Olen todella innostunut tämmöisestä tunnelmallisesta, letkeämmästä musiikista taas vaihteeksi. Sillä on jokin tosi spesiaali paikka mun sydämessäni.
Uskomatonta kyllä - en ole kuollut. Se joulukuun jälkeinen loputon sairastelu ei vienyt minua mennessään, vaikka väliltä siltä tuntuikin. Nyt olenkin ollut jo pitkään terve, ja kaikenlaista on ehtinyt sattua ja tapahtua. Vuosi on ollut tähän mennessä päällisin puolin ihan hyvä, ja etenkin saatuani uutta puhtia terveellisempiin elämäntapoihin ja liikuntaan, on tuntunut kaikki paljon mukavammalta. Tänään hain myös töitä, joten on aikaansaanut olo, vaikkei töihin pääsisikään.
Koulussa me ollaan väännetty ikuisuus postereita. Tai ainakin mulla niihin meni pieni ikuisuus. Piti opetella kaikkea erilaista ja uutta, ja esimerkiksi tuon Jokeri -kuvan toteutumisesta saan kiittää Googlea ja Photoshop tutoriaaleja. Hyvä kuitenkin, että aina oppii jotain uutta ja erilaista, ettei jämähdä samoihin totuttuihin tapoihin ja olla sormi suussa uuden asian äärellä.
Kevään alku on tuntunut muuten aivan mahtavalta. Auringonpaiste pelastaa mun päiväni, eikä enää tule vain nyhjättyä sisällä. Musiikkimakukin on jälleen muuttunut rennompaan päin, enkä malta odottaa kesälomaa - olin sitten töissä tai en.
Jouluaatosta asti on pitänyt sairastaa. En oo malttanut viettää aikaani aivan täysin kotona, sillä jostain syystä en osaa enää olla vain yksin tai perheeni kanssa. Alkaa ahdistaa, jos en näe kavereita.
Kuitenkin muutaman päivän asuin sängynpohjalla, ja sen huomaa. En oo sen koommin siivonnut, mutta petivaatteet oli jo pakko vaihtaa, koska alkoi ällöttämään. Lääkärissä kävin viikko sitten ja sain antibiootit. Tällä hetkellä yskä on kuitenkin niin paha, että pitää yrittää päästä uudestaan visiitille - oon jopa oksentanut lukuisia kertoja ihan vain koska yskänkohtaus on ollut niin raju.
Suuren osan ajastani oon viettänyt Simsin parissa, ja oon siitä suuresti nauttinut. Odotin jo parin hahmon poismenoa kovasti, sillä tahdoin uusia asukkaita, mutta nainen nimeltään Madison (VanWatson) kituutti yli 300 päivän ikään. Tällä hetkellä taloudessa asuu kolme sukupolvea, ja innostuin vähän taiteilemaan muutamien screenshottejeni kanssa, koska simini on niin nättejä!
Hyvää uutta vuotta kaikille! Toivottavasti jokaisen joulu ja uuden vuoden kemut/kemuttomuus oli mukavia :) Itse vietin jälkimmäisen juhlan kaverin pippaloissa, mutta pääsin silti katselemaan raketteja vuoden vaihtuessa. Mitään lupauksia en tee, sillä en osaa niitä pitää. :D
Viimein on taas se joulu, jota on tullut odotettua kauan. Aika erikoista, miksi joulua pitää aina odottaa niin hullun lailla ja sen saapuessa eihän se niin erikoinen päivä ole. Kuitenkin tulee onneksi vietettyä normaalia enemmän aikaa perheen kanssa (ja saa lomaa kavereista :''D - tää oli vitsi)
Meillä joulu on ollut aina siitä spessu, ettei sitä vietetä kotona. Me himmataan päivä isän kotitalossa, jossa on meidän kanssa muutama muu sukulainen. Tällä kertaa hieman harmittaa ettei tunnu fiilis täysin mukavalta - sairastuin uudestaan flunssaan juuri aiemmasta parannuttuani. En edes voi ymmärtää, miksi. D;
Joululaulut ovat osaltani olleen tänä vuonna Leevi and the Leavingsia - ei kovin iloisia siis. Niissä kappaleissa on kuitenkin mielestäni huomattavasti enemmän tunnelmaa kuin perus Petteri Punakuonossa ja vastaavissa. Enkä voi sietää uudempia joululauluja. Englanninkielisistä ei edes puhuta.
Ennen joulua Piipan poikakaveri tuli briteistä ja innostuimme mäenlaskuun. En edes muistanut kuinka hauskaa se on. En myöskään kyllä muistanut, kuinka raskasta on sen mukavan laskun jälkeen kavuta ylös - ei ollut astmakohtaus kaukana. Suosittelen kaikille kuitenkin lähtöä pulkkamäkeen, koska onhan se niiiiiin suomalaista, mukavan lapsenmielistä ja hauskaa. Menen kyllä uusiksikin!
Viettäkää te mukava joulu, missä ikinä olettekin! :)
Viime päivät on menneet sairastelun parissa, josta nautin suuresti. Koulustakin täytyi olla pois putkella kolme päivää, sillä perjantaina juhlimme Piipun ylioppilaaksi pääsyä ja maanantain sekä tiistain makasin kotona. The Sims 3 on ollut ystävä.
Viime aikoina olen innostunut yllättävän paljon "uusista" leffoista ja sarjoista.
Brittikomediasarja 80-luvun alusta, The Young Ones aka Älypäät on ollut todella virkistävää viihdettä, eikä sarja ole vaatinut liikaa miettimistä. Sellaista aivot narikkaan -touhua, jota usein kaipaan. Alla on pientä hajotusta aiheuttanut kuva sarjan päähenkilöistä.
Fargo on taasen uudehko 10-osainen amerikkalaissarja, josta kiinnostuin lähinnä Martin Freemanin vuoksi. Loppujen lopuksi Fargossa oli niiiin paljon kaikkea muutakin loistavaa, ja suosittelenkin ehdottomasti sarjaa kaikille (mikäli ei sitten ole täysin heikkohermoinen, sillä kauden aikana tapahtuu yksi jos toinenkin murha). Sairaspäivinäni maratoonailin tän mielissäni loppuun. Sen enempää spoilaamatta lopuksi en voinut todeta kuin "ei nyt helevetti."
Mitä leffabongailuihin tulee, olen poikkeuksellisesti innostunut naispääosista/naisista kertovista elokuvista. Mun leffamakuni on vähän omalaatuinen, en tiedä voisiko sitä kenties kutsua indievivahteiseksi. Innostuin Piipun leffavalinnan jälkeen täysin elokuvasta Vuosi nuoruudestani (= Girl, Interrupted). Olen jotenkin karttanut Angelina Jolien leffoja henkeen ja vereen, mutta tällä kertaa jopa lähes unohdin hänen näyttelevän suosikkihahmokseni noussutta Lisaa. Ehkä - siis tosissaan vain EHKÄ - voin alkaa katsomaan kyseisen näyttelijättären muitakin leffoja.
Anyway, elokuvan aihe (mielisairaudet) oli kuvattu tällä kertaa ehkä hieman toisin kuin mitä olen aiemmin nähnyt. Tykkäsin ihan valtavasti. Toinen todella loistava Netflix -löytö oli Adelen elämä (La vie d'Adèle/Blue Is the Warmest Color). Elokuva kesti kolme tuntia ja oli täysin ranskankielinen - ei todellakaan siis kuulosta miltään mitä itse katsoisin. Tarina pyöri pääosin tyttörakkauden ympärillä, joka oli toki omasta mielestäni loistavaa, mutta kiinnitin myös valtavasti huomiota siihen, kuinka erilainen elokuva oli verrattuna muunmaalaisiin leffoihin. Ihan vain hyvällä tavalla. Suunnilleen rakastuin tähän sinitukkaiseen Emmaan näiden kolmen tunnin aikana. :D
Olen kamala ihminen ja etsin kuvan Googlen kuvahausta.
Unirytmi on heittänyt kuperkeikkaa jälleen. Jonkin aikaa olen lähes täysin valvonut yöt, mitä nyt tulee pari tuntia nukuttua sinne tänne. Yllättävän hyvin olen silti jaksanut ainakin vielä. Odotankin sitten todella innolla tämän kostautumista, sillä vielä ainakin on vaihe, jolloin päivisin ei väsytä, eikä iltaisinkaan. Hädin tuskin yöllä. Ihmiselämä on toisinaan hämmentävää.
Tässä teille vaihteeksi tällainen uusien innostuksieni esittelyteksti. Suosittelen kyllä oikeastaan jokaista vähääkään kiinnostunutta tutustumaan näihin leffoihin ja sarjoihin, sillä ainakin omaa elämääni ne ovat viihdyttäneet suuresti.
Kyllä oli viikonloppu. Perjantaina oli hauskaa tiettyyn pisteeseen asti, kunnes aivan ilman varoitusta päädyin halailemaan vessanpyttyä muutamaksi tunniksi. Lauantai tuntui sunnuntailta, mutta maratoonasin sentään 80-luvun brittiläistä komediasarjaa The Young Ones. Nyt kaikki jaksot ovat paria vaille katsottuna. Sunnuntaina koin bensavalon tuomaa suurta tuskaa, hajotin auton roikan sekä ajastinkellon ja tuskastuin maailmaan. Voisi melkein sanoa, että onneksi on maanantai. Siitä huolimatta, että rahatilanne on mikä on, ja koulussa pitäisi pystyä kulkemaan. Eiköhän asiat silti järjesty. Opinto-/matkatukipäivää odotellessa...
Tällä hetkellä koulunkäyntiin on lukeutunut paljon koodausta, joka on kyllä palkitsevaa, mutta vähän liiankin tarkkaa hommaa. Yllä on kaunis kotisivusuunnitelmani, jonka tekemiseen kulutin hyvin paljon aikaa (not) ja josta olen erittäin ylpeä (not). En kuitenkaan halua sivuista kovin monimutkaisia, sillä tykkään itse simppelistä lookista. Oli siis aika selvää, millaiset sivut suunnittelen. Tällä hetkellä omani ovat vielä kaikkea muuta kuin tuollaiset, sillä olemme vielä aika alkupisteessä siitä huolimatta, että tunteja on ollut jo useita. Linkin saatte, kunhan on sen aika. Opettaja tässä juuri totesikin minulle, että ensi vuonna sitten voidaan haudata Blogger. :D
Tuo yllä nähtävä saatananpalvojalook on erään vapaapäivän tylsyydenpurkua. Syy, miksi kaikki kuvat ovat kännykkälaatua on se, ettei oikeaan kameraan ole tullut muutamaan päivään tartuttua. Toivottavasti pikaisesti pääsen kuitenkin taas senkin pariin, pitäisi vain löytää ensin laturin johto. Oon kuitenkin muokkaillut kuvia aika ahkerasti, mutta ne löytyvätkin kotia. Lopputuloksia on toki mahdollista nähdä täällä blogissa myöhemmin.
