Every scar will build my throne

On ollu hämmentävä fiilis. Toisaalta on ollu parempi mielentila kuin aiemmin, toisaalta sisäistän faktoja vähän liikaa ja emootioiden vaihtelut vaivaa jatkuvalla syötöllä. Vaikka olenkin jollain tasolla masentunut, ei se vaivaa koko ajan. Päivässä on paljon myös parempia hetkiä. Tuntuu, että työt ja koulu vie liikaa aikaa, ettei minulla juuri ole ympärilläni ihmisiä ja että olen tehnyt ehkä joitain vääriä päätöksiä elämässäni viimeisen vuoden aikana. Mutta olen kuitenkin iloinen, että ymmärrän ongelmat ja paikoitellen olen tehnyt jotain niiden selvittämiseksikin. Pitäisi jaksaa nähdä vielä enemmänkin vaivaa. Mielentilaa tuttuun tapaan on piristänyt musiikki: oon löytänyt jälleen tukea ja turvaa Never Shout Neveristä, josta oli mulle suurta apua lukioaikoina. Oon ollut myös täysin ihastunut Nikke Ankaran musiikkiin, mikä kenties multa on yllätyksellistä, mutta siinä on oikeasti räppäri, jolla on tarinoita kerrottavanaan. Perjantai 13. on ollut kannustusbiisini jo muutaman kuukauden ajan.

Tästä päästäänkin pieneen tympääntymisen aiheeseeni: miksi minulla ei ole kovin hyviä kokemuksia kouluterveydenhoitajista? En oikein koskaan ole saanut heiltä kunnon apua, ja muutama vuosi sitten eräs rikkoi jopa turhaan vaitiolovelvollisuuttaan, ja ilmoitti masennuksestani (joka siis ei ollut edes tasoltaan vaikea ja johon olin jo saamassa apua) vanhemmilleni. Nyt menin pyytämään jotain etenemistä asiaan, joka on vaivannut mua vuosia: kysyin voitaisiinko selvittää, onko mulla ADD. Olen itse asiasta lähes varma, mutta tahtoisin ihan oikean diagnoosin, etten olisi vain "laiska", "kuuro", "huonomuistinen" ja kaikkea muuta mukavaa. Pitää kuulemma varata itse aika lääkärille, vaikka se olisi kyllä todellisuudessa mahdollista myös terkan kautta. Oikeastaan terapiakeskus oli mulla se suurin haave, mutta ei sitten. En nyt oleta, että kouluterkka olisi kaikkeen kykenevä ja kaikkitietävä, mutta kyllä nyt pitäisi oikeasti auttaa apua tarvitsevaa. Hän epäili kaiken johtuvan huonosta nukkumisesta. Itse taas epäilen huonon nukkumisen johtuvan ADD'stä. On tää terveydenhuoltosysteemi tosissaan välillä hermostuttava. Ja kenties moni ei näe tätä isona asiana, mutta itsellä oli laiminlyöty olo, kun tosissani oon halunnut selvittää asian jo vuosia, ja sanoinkin tästä hänelle.

Asiasta toiseen, hain työharjoitteluun Englantiin. Vaikka lentopelkoni (joka on siis pääosin korkeiden paikkojen pelkäämistä) onkin aivan järkyttävä, toivon todella että pääsen sinne. Neljä viikkoa muualla olisi todellista terapiaa, ja pääsisin näkemään sekä Piipun elämää toisessa maassa, kuten myös paikkoja joissa olen halunnut aina käydä: etenkin British Museum on listan kärkipäässä. Jos en pääse sinne nyt, haen toisen kerran keväällä.

Valokuvausinto on palaillut pikkuhiljaa takaisin koulun myötä. Harkitsen kovasti myös Creative Cloudin hankkimista itselleni, mutta kaksikymmentä euroa kuussa on opiskelijabudjetissa paljon. Hyötyisin siitä toisaalta aivan mielettömästi. Olen oppinut niin paljon uutta, ja keksinyt uusia ideoita, että tahtoisin vain kehittää itseäni paljon pidemmälle. Enkä näe siihen varsinaisesti muuta keinoa koulun ulkopuolella. Photoshop, Illustrator ja Lightroom olisivat unelma, eikä Adoben halvemmasta valokuvauspaketista löydy Illustratoria.

Blogin ulkoasusta täytyy paljastaa, että mulla on tekeillä uusi banneri, sillä edellinen on aivan onneton sekä tuhottoman vanha. Uusi odottaa kuitenkin koulun koneella tekijäänsä, joten en sitä saa tänne vielä muutamaan päivään. Yritän kuitenkin meidän portfoliohäslingin jälkeen saada sen taiteiltua, sillä olen suunnitellut uuden tekemistä yli vuoden. Nyt siihen on myös huomattavasti paremmat resurssit kuin lukio- ja yläasteaikoinani Gimpin kanssa - en muutenkaan osannut käyttää koko pirun ohjelmaa.

Meillä on kämpillä taas pahemman muotoinen remontti käynnissä. Lattia vaihtuu täysin uuteen, jossa menee toki muutama päivä, mutta sitä en suostu jättämään pidemmäksi aikaa venymään. Ja näyttäähän täällä nyt pirun hienolta! Löysimme myös DC-Fixin ihmeellisen maailman, jota pitäisi päästä testailemaan huomenna keittiön tasoihin ja laattoihin. Kyseessä on siis periaatteessa hyvin pitävä kuvioitu kontaktimuovin tapainen materiaali, jolla voi päällystää lähes mitä tahansa. Jokohan kaiken valmistuttua koti-ikävä helpottaisi? 

Jotain positiivista on elämässään saanut aikaiseksi: lopetin polttamisen, Voihan tämä tulle jollekin yllätyksenä jo senkin puolesta, etten täällä ole mitenkään avoimesti aiheesta puhunut. Polttaminen oli sosiaalinen tapa, pako pahaa oloa ja vitutusta, tottumus sekä vieroitusoireiden poissa pitämistä. Ostin sähkösavukkeen, josta en aluksi pitänyt, mutta nyt on mennyt kuukausi ja siihen päälle vielä yksi täysi viikko polttamatta ainuttakaan tupakkaa. Yksi kaunis lauantai vain tuntui, ettei enää pysty, ja siihen se sitten loppui. Monesti vieläkin tekee mieli tupakkaa, mutta ihme kyllä oon selvinnyt silti ilman. Järki on aina sanonut, ettet nyt helvetti luovuta. Eihän nuo sähkötupakka ja sen nesteet mitään halpoja ole, mutta loppujen lopuksi kyllä se tulee keventämään kukkaroa kovasti, kun ei tulevaisuudessa tarvi enää tupakkia ostaa useampaa kertaa viikossa, eikä joskus enää näitä nesteitäkään. Mulla on tällä hetkellä Kangertechin Subox Mini ja tyytyväinen oon kyllä valintaan: en halunnutkaan alottaa aivan jollain pilipalilaitteella, josta ei irtoaisi minkäänlaisia höyryjä. 

Keskeytän höpinäni tähän, sillä oon mielestäni availlut mieltäni ja sydäntäni tältä erää tarpeeksi. Pääasia kuitenkin on, että asiat lienee nyt parempaan päin. En ois ikinä uskonnut, että kahenkympin iässä asiat on vähintään yhtä hämmentäviä kuin viistoistakesäisenä - oon huomannut etten kuitenkaan oo ainut. 

PS, Kuvat postauksessa on jälleen Piipusta, sillä nämä olen jakanut itselleni OneDrivessa työstämisen jälkeen. Lisään ensi viikolla kaikki valmiit samaan osoitteeseen, joten ehkä sieltä löytyy muutama kuvanen mm. muutaman viikon takaisesta mahtavasta Lapin reissusta ja jopa minusta itsestäni. Tavoitteeni on kuitenkin ollut julkaista ottamiani kuvia, jotta voin itsekin seurata kehitystäni, ja Piipu on ollut kyllä loistava malli ja oon tykännyt häntä kuvata.

Turtana sisällä kivisen talon

Istuskelen tällä hetkellä kämpillä yksin meidän keittiössä hörppien lonkeroa ja (aika pahaa) Poplen vadelma-jogurtti -likööriä maidolla. Elämä on jälleen muuttunut jännittävällä tavalla: saan tässä samalla komentaa kissaa, jottei se työntäisi koko ajan päätään roskikseen. Sain siis isältäni Hyryn ja Unskin, jotka on oikeasti mukavaakin seuraa täällä. Kanit kun ei varsinaisesti mitään seuraeläimiä ole.

Loppuilta/-yö meni siinä, että meille saapui vieraita istumaan iltaa joksikin aikaa. Vaikka oli yllättävän mukavaa olla yksinkin, oli piristys saada myös seuraa.

Oon viimeiset päivät lähinnä siivonnut. Töiden lisäksi myös kämpillä, ja täällä näyttää kerrankin mukavalta ja puhtaalta. Makkari me ollaan tyhjennetty täysin ja asustelemme pääosin olkkarissa tällä hetkellä. Remonttimme on siis edelleen kovastikin kesken, sillä siitä on pidetty taukoa jo pidemmän aikaa. Nyt mulla olisi itselläni neljä päivää vapaata, mutta ainakaan nyt ei inspiroi repiä tapetteja. Olen vissiin jostain löytänyt flunssan, sen verran mukavasti nenä vuotaa ja on pääkoppa täynnä räkää.
Siivoukseen ja yleiseen himmailuun on mahtunut paljon musiikkia ja sen pohdiskelua. Kolmas Nainen -yhtyeen Ote Talonkirjasta (josta blogitekstin otsikkokin) tuntuu jotenkin niin hyvältä biisiltä tähän kerrostaloelämään. Hanhiniemen lauleskelun lisäksi olen kuunnellut myös muun muassa jälleen Eppu Normaalia, Nikke Ankaraa ja muutamia biisejä mm. Hollywood Undeadilta. Mulla on aina jonkin aikaa loopilla samat biisit, jonka jälkeen ne unohtuvat hetkeksi ja tilalle vaihtuvat uudet.

Mun kesäni ei ole ollut mitenkään ihmeellinen, sillä aikaa mihinkään extreme reissuille ei oikein meinaa löytyä töiden vuoksi. Pisin matkani on ollut päivän reissu PowerParkiin, jossa en tosin itse käynyt missään laitteissa. Toivottavasti nyt kuitenkin ehtisi kesän aikana jossain käydä, sillä on tuntunut jo kuukausitolkulla, että tahdon edes parin päivän reissuun pois täältä, ihan vain virkistyksen vuoksi.
Viikonloputkin on olleet sinällään aika tavanomaisia: joko kuskinhommia tai sitten oon ollut "viihteellä" itse. Toisinaan oon saattanut olla vain kämpillä. Viime viikonloppuna kävin kuitenkin serkkuni häissä, joissa oli todella mukavaa! On vain vieläkin niin erikoinen ajatus,että hänkin on nyt  naimisissa. Muistan kuitenkin vielä hyvin senkin ajan, kun olin itse vielä aika pentu, ja Kaisakin vasta teini-ikäinen. Nostalgisoin tässä nyt kuin mikäkin vanhus, mutta ajankulu on vain aivan uskomatonta.

Kuvistani kommentoin sen verran, että ne ovat satunnaisia otoksia kesän ajalta. Olen kuvannut paljon enemmänkin, mutta kuten nämäkin, kaikki ovat oikeastaan tätä tylsähköä kännykkälaatua. Ja kuva ristinmallisesta arkusta on hieman hämmentävästä tilanteesta: löysimme kyseisen arkun nakattuna erään padon viereen. Se oli luultavasti tarkoitettu jollekin lemmikille tai muulle pienelle otukselle, mutta sisältä arkku oli kuitenkin onneksi tyhjä.

Bitch better have my money

On tämäkin päivä. En tiennyt, että opiskelija saa asumislisän vain opintokuukausilta. EN OLE MUUTTAMASSA KESÄKSI KOTIIN. Kelalle terveisinä voisin quotata Nikke Ankaraa "haistappa laalalalalalaa..." koska Perjantai 13. on kuulostanut tänään erityisen hyvältä.
Oon yrittänyt soittaa Kelaan kolmesti ja DNA'llekin kerran. Lakatkaa ihmiset vinkumasta asioistanne, minä haluan selvittää omani. Joka kerta siis luurista kuuluu "Palvelussamme on tällä hetkellä ruuhkaa, soita myöhemmin uudelleen". En oo todellakaan valmis aikuisuuteen.

Viime päivät on jälleen menneet Simsin parissa, sillä töissä on ollut hiljaisempaa ja ei oo vaan jaksanut tehdä mitään muutakaan. Huvittaisi toisaalta vain ajella ja himmailla, mutta ei ole vara bensaan. Kyllä tulee tylsä kesä jos jatkuu sama meno vielä pari kuukautta.

Kuvasaldo tällä erää saa jäädä tekotaiteelliseen paskaan, sillä OneDrive päätti, ettei ole hyvä hetki toimia. Mitä tässä enää voi sanoa. Vetää tää päivä aika sanattomaksi.

One more drink, then I swear that I'm going home

Kesäloma. Vuosi huipentui perusosaamisen näyttöön, josta sain arvosanaksi K3, parhaan mahdollisen siis. Hyvä päätös loppuvuodelle, ei voi muuta sanoa. En viitsi valitettavasti julkaista näyttötöitäni täällä johtuen siitä, ettei minulla ole mallin lupaa - en siis ole edes lupaa kysynyt.

Opettajamme haastoi meidät kesälomalle ottamaan joka päivä suunnitellun kuvan. Päätin muokata ideaa hieman ja ottaa vain joka päivä kuvan. Voisin mahdollisesti niitä täällä julkaistakin, ja nytkin olen lataamassa Adobelta Lightroomin kokeiluversiota koneelle, jotta saisi projektin alkuun. Kamerankin sain jälleen latinkiin, hyvin siis menee.Voisin tuon Adobe-paketin jossain vaiheessa ostaakin, koska haluaisin tosissani harrastaa kaikkea tätä professionaalisesti vapaa-ajallakin - varsinkin nyt lomalla ettei kaikki unohdu. Plus me saataisiin aika kova opiskelija-alennuskin.

Oon tuntenut itseni tässä muutaman päivän ajan oikeasti aikaansaavaksi ja kunnon kotiorjaksi, ihan hyvällä tavalla. Asun siis nykyään parhaan ystäväni Jarkon kanssa keskustassa, ja oon siivoillut, käynyt kaupassa, katsastanut auton ja tehnyt kaikkea muuta perushommaa. Yrittänyt totutella tekemään asioita yksin ja pitämään huolta omasta kodista. Ylimääräistä aikaa oon sitten käyttänyt typerien komedioiden katsomiseen Netflixistä. Jos ei sitten ole ollut töitä.

Nyt kuvat on tosi simppeleitä, lähinnä arjen kuvia kämpiltä. Kesäfiiliksissäni ostin tuota lonkeroa, mutta se oli pahaa ja jokainen tölkki piti avata turvallisesti jossain, missä ei haitannut että juoma pursusi saman tien tölkistä ulos. Sitä on vielä jäljelläkin, hyi. 

It's all about blue and pink.

Perusosaamisen näyttö lähestyy. Vaikka sen läpi todennäköisesti pääseekin, kauhistuttaa aivan järjettömästi. Nettisivut tulee olemaan mun suurin tuomioni, mikäli sikäli kyse ei ole pelkästä layoutin luomisesta. Ja kun ei luultavasti ole.  *insert kakkahymiö here*

Elämässä on tapahtunut ihan hulluja muutoksia taas. Muutin pois kotoa, mikä on ollut stressaavaa, turhauttavaa, jännittävää, mahtavaa, surullista sekä haikeaa. Ainakin. Muutto ei todellakaan ole niin hauskaa ja mahtavaa kuin aina kuvittelin, etenkin mikäli uudessa asunnossa pitää tehdä remonttia. Tällä hetkellä keittiö on valmis, olohuoneesta puuttuu yhdeltä seinältä tapetti ja eteistä tai makuuhuonetta ei ole edes aloitettu - ihan vain siitä syystä, ettei jaksa koko ajan elää siinä kaaoksessa, joka on riitaannuttanutkin minua ja kämppistäni/parasta ystävääni/Jarkkoa. Lisäilen asunnosta kuvia sen ollessa valmis, eräänlainen ennen-jälkeen kollaasi olisi kiva. Muuton yhteydessä en oo kuitenkaan kuvannut kameralla mitään, sillä siinä ei ole ollut virtaa, joten laatu on kännykkälaatua. Pitää toki myös jostain kaivaa se kameran laturi...

Jos tästä kuitenkin positiivisiakin asioita pitää löytää, ei se ole loppujen lopuksi niin vaikeaa. Huomaan jo nyt paremmat välit vanhempiini, itsenäisyys on sinällään mukavaa ja oppii elämään oikeasti elämää huolehtiessaan asioistaan. Meidän asunto on tilava, ja siitä tulee pirun hieno. Se on jo nyt kiva. Pitää tähän nyt heittää myös miinusta väliin, joka on asunnon sijainti. Ylin kerros kerrostalossa, jossa ei ole hissiä. Ainakin nousee kunto, huh. Niitä portaita onkin saanut ravata ahkerasti.

Pahoittelen tämän kuvan laatua, tiedän sen olevan 10/10

Koulu ei ole juuri valokuvailuja sisältänyt. Eräs päivä eksyimme kuitenkin pihalle kuvaamaan salaman kanssa, mutta omalta osaltani siitä ei meinannut tulla juuri mitään. Kuvasta voi lienee huomata pienen hajotuksen, jota viime koulupäivät ovatkin sisältäneet. Joka päivä koneella istumista lähes 8 tuntia tuntuu hieman puuduttavalta, ja loppupäivän ajan meinaa usein vain keskittyminen herpaantua ja kaikki typeräkin naurattaa. Kaksi jälkimmäistä kuvaa taas ovat Piipun haastattelua varten.

Going old and grey

Kuvasatoa jälleen kestohankiretkeltä. Ei kovin kaukanakaan meistä sijaitsee huonokuntoinen vanha lato, jossa käyn melkein joka talvi. Kesäisin en sinne todellakaan lähde, sillä en jaksa rämpiä peltojen poikki, mutta hankien kantaessa sinne on nopea ja helppo päästä.

Ladolla inspiroiduin kuvailemaan sen mielestäni hyvinkin kauniita lautoja. Ympäristöstä löytyi myös pyörän rämä ja ladon seinästä bongasimme jotain vanhoja merkintöjä, jotka näyttivät mielestäni mielenkiintoisilta. 

Jälleen jokainen kuva on kovin eri sävyinen, tarkoituksella. Tulen varmasti testailemaan näissäkin kuvissa vielä joitain muitakin sävyjä, mutta esimerkiksi pyöräkuvassa hain kuitenkin luonnollisuutta, niitä värejä joita paikalla oikeasti oli. Mielestäni kuvien muokkaus ei kuitenkaan ole niin vakavaa, toisinaan voi vähän vääristelläkin värejä jos se on kuvalle eduksi. 

Does it really matter if we go insane, my darling?

Viime aikoina oon jaksanut jopa muokata kuvia. Otin kameran vastikään mukaan lenkille, sillä kestohanget oli ehkä parasta jälleen koko talvessa. Oon testaillut jonkin verran eri tyylejä, ja ajattelin postailla niitä muutamassa eri postauksessa, jottei tämä yksi postaus venyisi järjettömän pitkäksi. 

Sain viime viikolla töitä. Käsittämätön onnenpotku sinällään, sillä se helpottaa elämää huomattavasti. Rahatilannetta ainakin. On jokseenkin vaikea olla opiskelija pelkkien tukien varassa. Tänään olisi vuorossa ensimmäinen työpäivä, joka kestää huimat pari tuntia. Toivon nyt vain, että opin kaiken mahdollisimman nopeasti, sillä perjantaina pitäisi kyetä jo itsenäiseen työhön ilman opastusta. // EDIT: Ensimmäinen päivä takana. Ehkä traumatisoiduin hieman siitä muistettavien asioiden määrästä, mutta pidetään peukut pystyssä että opin olemaan nopea ja muistamaan kaiken.

Mitä nyt yleisesti elämään tulee, on se ollut entistä terveellisempää. Sunnuntain tosin makasin vain valtaosan päivästä kotona, sillä en jaksanut tehdä mitään. Huoneen siivouskin tuntui pakkopullalta, vaikka sen itse aloitin. Istuin porakone ja ruuvilaatikko sylissäni varmaan vartin ja tuijotin lattiaa, kun ei vain inspannut. Johtunee tuosta surullisen kuuluisasta takatalvesta, joka ei ole juuri piristänyt. Kyllä se tästä kuitenkin varmasti taas. Pari ankeampaa päivää kun ei loppupeleissä merkkaa mitään.

Selitän nyt enemmänkin näistä kuvista. Lähdimme tosiaan Piipun ja Jarkon kanssa tallaamaan vain tuonne kestohankille noin viikko sitten, ja kuvailin jatkuvasti kaikenlaista. Muokkauksessa oli tarkoituskin vetäistä vähän eri värejä eri kuviin, sillä tahtoisin oppia vähän eri näköisiä tekniikoita. Meillä kun ei varsinaisesti koulussa sellaisia opeteta, vaan kuvan lopputuloksesta on päätetty itse. Muokkaan kuvani Lightroomilla, mutta pitäisi ostaa itsellekin melkein Adobe -paketti, sillä siihen sisältyisi Photoshop, Illustrator ja kaikkea muuta kivaa. Se ei kuitenkaan ole tällä hetkellä mikään ykkösprioriteetti, vaikka sen saisikin huimalla opiskelija-alennuksella. Voin joskus myös julkaista kuvia tyylillä ennen-jälkeen, jotta näette millainen on ollut lähtökohta.

// Olen nyt kirjoittanut tätä postausta kolmena eri ajankohtana. Tänään on tiistaiaamu, ja tämä väsymys tuntuu aivan ylitsepääsemättömältä. Ehkä sitä tämän pitkän koulupäivän jälkeen voisi vaikka nukahtaa hetkeksi ennen töitä. Kyllä se tästä, kunhan vain tottuisi aluksi vähän raskaampaan arkeen. Palaan nyt Illustratorin ja vaalipostereiden pariin, mutta yritän kirjoittaa uudestaan jo tällä viikolla, sillä tahdon todella julkaista vähän muitakin kuvia tuolta samaiselta reissulta.

PS. Tuttuun tapaan tahdon taas suositella teille kappaletta, tällä kertaa kyseessä suomalaisyhtye 22-Pistepirkon Birdy. Olen todella innostunut tämmöisestä tunnelmallisesta, letkeämmästä musiikista taas vaihteeksi. Sillä on jokin tosi spesiaali paikka mun sydämessäni.